ÄITINI 85v.

              

MUISTOJA AJALTA ENNEN KUIN ÄITI NS. PALKKATYÖHÖN LÄHTI                                <?XML:NAMESPACE PREFIX = O />

 

Tällaista muistan lapsuudesta

äidistä ison perheen,

pientilan emännästä,

sankarista arjen työn.

Lapset ja huushollin sähköttä hoiti.

Lypsi lehmät, oli puutarhuri.

Poimi metsänantimet.

Aina vain ahersi.

 

Leipoi, paistoi, ruoat laittoi.

Herkkutalkkunan teon taisi,

mämmin laittaa osasi.

Letut meille lammelle kantoi,

"rantasaunaa" kun pykättiin.

Vesi ja puut sisään kannettiin.

Tiskivedet vasikoille annettiin.

 

Illoin viuhuivat meillä sakset

matonkuteita syntyi keriksi kirjaviksi.

Talvella ne matoiksi muuttuivat,

nukereiksi, sänkypeitoiksi raitaisiksi.

Heiluivat puikot, virkkuukoukku,

saimme kaikki villavaatteet.

Myös Singer paljon lauloi,

varsinkin ennen juhlia.

Vaatekaupat tuohon aikaan

olivat ihan turhia.

 

Maanantaisin oli pyykkipäivä,

ja karjakeittiö höyrysi.

Kesällä pata lammen rannassa.

Pyykkilauta ja itsetehdyt lipeät käytössä,

johan lakanat valkeni.

Ja tuvan pöydällä kauluulaudalla hetken päästä sileni.

 

Äiti antoi mallin ahkeruuteen,

uskoi huomiseen lujasti.

Luotti lapsiinsa talon töissä,

oppaana oma isänsä.

Vastoinkäymiset kestimme,

yhdessä yritimme.

Päivärytmillä samalla

piti arjen asiat hoitaa.

Tätä kaikkea äiti teki,

ja paljon muuta sen ohella.

Eihän lapsi osaa oivaltaa

talonpidon tarpeita.

 

Ei ollut sähköä eikä mukavuutta muuta.

Vaan ei koskaan palellut eikä ollut nälkäistä suuta.

Jyvät jauhoaitassa,

Perunat kahdessa maakuopassa.

Leivät vartaassa katossa,

puolukoita saavillinen,

paljon herukkamehua,

sika tiinussa suolassa.

Hillot kai jossakin piilossa.

 

Ja nyt vielä yksi kysymys:

Kysyn meiltä, teiltä

työssäkäyneiltä äideiltä:

"Mitä tehdä alkaisitte,

jos kotiin tullessanne, viikon työstä väsyneenä,

liha-aitassa riippuisi kaksi vasikanruhoa?"

 

Oitis äiti keinon keksi.

Lähetti isän lasipurkkeja ostamaan

ja alkoi säilykelihaa valmistaa

umpioimalla tietenkin.

Oli kuuma kesä. Ei sähköä. Ei jäitä.

Eikä liioin lihojen ostajaa.

 

Tämä tapaus selittänee

Ilves-purkkien suuren määrän.

Ne kaikki silloin täytettiin,

 ja uskon, myöhemmin ruuaksi käytettiin.

 

Siis: kekseliäs, ahkera,

osaava ja taitava,

käsistänsä kätevä

ja kouluissa TOSIpätevä. 

Hän on meidän ÄITI!

 

Runon kirjoittanut: LE

 

 

 

 

Äiti lähti 23.4.2008 kello 6.20 "Hyvää matkaa äiti kulta"