Olohuoneen ikkunan takana olevat koivut ovat vihdoin hiirenkorvilla!  Tuntuu tosi kesäiselle, vaikka aurinko on taaskin paistamassa jossain muualla. Pakko kuitenkin uskoa, että kesä on tulossa vihdoin.

Eilen sain yhdeltä mun facebook kaverilta 90-luvun Aku Ankkojen taskukirjoja tosi paljon. Hänen poikansa on kasvanut aikuiseksi eikä ollut halunnut kyseisiä aarteita mukaansa. Saman tien vein ne Korsooseen salarakkaille, koska tiesin että siellä ne olisivat kuumaa tavaraa. Kuten toiseksi pienin pikkusisko tokaisi, että "kaikki lapset rakastaa Aku Ankkoja". Aarteet jaettiin tasan, siis että pikkuserkkukin sai oman pinonsa, kun asuu aivan lähistöllä. Salaras makasi lattialla ja oli täysin uppoutuneena Akun seikkailuihin. (ihan kuin isänsä saman ikäisenä) Pitää suorastaan pakottaa tekemään välillä jotain muutakin, niin kova on tiedon jano. Salarakkaat sopi lopuksi, että jos ne olisikin yhteisiä niin kaikki saisi enemmän lukemista... hieno oivallus.

Jatkoin matkaa siitä vieden kassillisen myös lähellä olevalle pikkutytölle - "hän myös rakastaa Aku Ankkoja", annoin pussin äidin käteen...

Illalla myöhemmin sitten roikuinkin facebookissa chattailemässä....