Viimeisen kerran katselin vanhan mökin nurkan taakse laskevaa aurinkoa.

Sain kuulla, että maanomistaja hävittää vanhan talon, koska se on aivan laho joten sitä ei voi mitenkään kunnostaa. Talossa on asunut isäni vanhemmat. Sääli - talon mukana häivää pala historiaa. Minulle lapsuudessa talo oli mummola, muistan vielä kun mummolla oli kanoja yksi tosin sellainen, että sen munia piti aina etsiä joka puolelta, kun se ei ehtinyt ikinä pesään asti, vaan muna tulla tupsahti ihan mihin sattui. Kun laitan silmät kiini, niin näen vielä kun pappa talutti hevostaan, lämmitti savusaunaa tai mummo pesi kaivolla pyykkiä. Tai mummon kanssa käytiin lähitaloissa kylässä. Muistot on sellaisia, että niitä ei voi viedä kukaan.

Mökiltä lähtö aamulla.

Heräsin pitkästä aikaa siihen, että oli kylmä suorastaan paleli. Aamulla lämpömittari näytti alle kymmentä joten aikamoinen pudotus säätilassa - laitoin saunan lämpiämään ja laittelin mökin talvikuntoon ja poikkesin naapurin Satulta hakemaan pakastuksessa olevat tilaamani lakat ja kotimatka sai alkaa. Reissaaminen on kivaa, mutta kotiin tulo on yhtä juhlaa. Nopeasti lakat pakastimeen hiekkateillä ryvettynyt auto pestäväksi Columbuksen kellarin pasupaikkaan jossa palvelu hyvää ja nopeaa.

Ruokakaupan kautta kotiin ja pyykit pyörimään - ihanaa olla kotona! Mikä parasta voi olla netissä, vaikka koko ajan ei lopu akku ei! Uiminen jäi tänään väliin, mutta huomenna kyllä joko mereen tai halliin...?

Huomiseen, heippa!