Oltiin Irman kanssa seuraamassa vammaisjärjestöjen Espoon-, Vantaa ja Helsingin invalidiyhdistysten järjestämä keskustelutilaisuus. Aiheena "Vammaispalvelujen tilanteesta pääkaupunkiseudulla" paikalle oli kutsuttu sosiaali-, potilas ja vammaisasiamiehet esittämään omia näkemyksiään ja raporteissa esiin nousseita kysymyksiä.

Onhan niitä noussut varsinkin Helsingin sosiaaliasiamies Lilli Autti kertoi, että kaikista eniten on ollut kuljetuspalveluista yhteydenottoja joita tuli vielä paikanpäällä lisää samasta aiheesta. Käytiin myös keskustelua "palvelusuunnitelmasta" joka pitäisi tehdä jokaiselle vammaiselle avuntarpeesta, mutta jota hyvin harvoin "oikeasti" tehdään. Ymmärsin, että sosiaaliasiamiehet ovat kovasti yrittäneet Uudenmaan lääniin päin asiaa hoidella, mutta vaikka sieltä tulee lausuntoja kunnalle, niin mikään ei kuitenkaan muutu. Sekin on mielenkiintoista, että esim. minä jos tilaan kuljetuksen, niin tulee invavarusteinen auto johon sauvoilla kävelevän on tosi huono nousta. Toisaalla sitten pyörätuolin käyttäjät odottavat turhaan invataksia, keskus ilmoittaa että "autoja ei ole saatavana". Jokin tässä hommassa tökkii! 

Lopputulos tässäkin tilaisuudessa oli se, että palvelun pitäisi olla sellaista, että vammainen saa itse valita millä vehkeellä kulkee. Sellainen systeemi meillä oli ennen, kun "säästö" vimmoissaan päättäjät alkoi panna meitä "koppikimppakuljetukseen".  Olin matkassa omalla autolla jolla Irman kanssa köröttelimme kohti Itä-Helsinkiä  jatkoimme keskustelua vielä tulomatkalla, että "tarttis todella tehdä jotakin".  Lupasin ottaa hänet joskus kyytiin avustajaksi, kun lähden "kimppakyydillä" kiertoajelulle.

Siinä tämänpäiväiset, heippa!