Vähän minä olen haikealla mielellä, kun tänään olisi ollut lähtö etelänmaille. Sydänystävä soitteli sieltä eilen, että ilmatkatkin parantuneet! Haikeana ajattelen mitä kaikkea ihanaa siellä olisi ollut tarjolla. Ei maha mittään näille vahingoille jotka tulee yllättäen ja pyytämättä kuten entisen ministerin asiapaperit.

Yritän saada varsinaista lomantuntua kuuntelemalla radiota sekä pyörähtämällä rokkia pyörätuolilla. Onhan tämäkin vaihtelua normaaliin elämään, ettei voi juuri mitään entistä harrastaa. Oikein positiviisesti kun miettii, niin taitaa olla kuitenkin pikkujuttu, kun ajattelee maailmanlaajuisesti. Varmasti monella on vielä paljon huonommin.

Pääkoppani on työstänyt, että minkalaisen valituksen oikein laadin tuosta Helsingin kotipalvelun huonosta palvelusta? Sosiaaliviraston toiminta on ollut näissä palveluissa huonoa aina, siis kun joskus kaksikymmentä vuotta sitten olisin tarvinnut suuren leikkauksen jälkeen samanlaista apua, niin silloin tuli oikein "akka" kotiin hokemaan, että tätä ei tehdä, eikä tätä. Se oli siihen aikaan kaikista suurin synti, kun yhden sairaalakaverin kanssa alettiin käymään uimassa kuntoutustarkoituksessa. Olisi pitänyt olla kotona odottamassa suu auki, että milloin he mahdollisesti tulisivat apuun. Silloin yhteistyö loppui siihen kun koko perjantaipäivän olin odottanut, että joku tulee tuomaan kaupasta ostokset, kun jääkaappi oli jo ihan tyhjä.

Mitenkähän tuollaisella palvelureseptillä menestyisi yksityinen firma - ei varmasti mitenkään!

Oikein ihanaa sunnuntaipäivää kaikille lukijoille.