Ihanaa nukkua pitkään ilman, että mikään kello pirisee herätystä. Olen syönyt aamiaisen siis lasi tuoremehua, kaksi paahtoleipää ja mukillinen murukahvia. Lukenut rauhassa Hesarin ja herättänyt "sydänystävän" soitolla, hän on kuntoutusreissulla Lehtimäen opistolla. Lukenut ja vastannut sähköposteihin joita oli tullut muutama. Lähden kohta ulkoilemaan ja palaan illansuussa uudestaan tänne blogiin.

-------

Jäi ulkoileminen väliin kun aloin tuijottamaan Torinon kisoja ja aloin tehdä ruokaa pitkästä aikaa. Löytyi aineksia nakkimakkarakeittoon joten sitä tuli sitten pakkaseenkin asti, kun ei juuri yhdelle ihmiselle kannata pientä määrää tehdä. Soittelin Aino-ystävälle ja kuulumisia vahdettiin aika pitkään. Vähän myöhemmin soi kännykkä ja siellä oli ammattikoulun aikainen koulukaveri silloiselta nimeltään Raili Lahti. Olin aika hämmästynyt nimittäin en ollut kouluaikaan juuri hänen kanssaan tekemisissä, mutta hän oli nähnyt minusta kuvan Invaliidityö-lehdessä ja siitä saanut idean soittaa. Kuulumisia vaihdettiin, mutta tuntui että olemme eri maailmasta, että tuskin tästä sen enempää. Hän pyysi kovasti käymään, mutta kun on niitä muitakin ystäviä joita en ole ennättänyt käydä katsomassa tuskin tulee ihan varta vasten lähdettyä. Aikaa on kulunut yli neljäkymmentä vuotta joten . . . elämä on.

Mutta se on hauskaa kun blogiini on kommentoinut 14-vuotias Laavalampun valossa nuori mies, niin laitoin sen heti suosikkeihin. On todella mahtavaa seurata nuoren blogia - minä kun sovittelussa tapaan nuoria jotka harrastavat vähän eri asioita. Suosittelen muille lukijoilleni myös tutustumista hänen maailmaansa.

Tässä kaikki tänään, hei.