Eilen illalla flunssa nosti kuumeen aika huimiin lukemiin ja siihen samaan kuumehorteeseen äiti soittaa siinä puoliyhdeksän aikaan illalla ja kun kysyn kuulumisia, niin vastaa että huonoa kuuluu. Ottaa sydämestä lujaa eikä ollut painanut turvanappia. Sanoin, että nyt painat nappia ja hän kertoi, että oli ollut pitkällä kävelylenkillä uuden ystävän kanssa. Ei tainnut uusi ystävä tietää, että äidin sydän on tosi huonossa kunnossa äiti oli itse tahtonut mennä hautausmaalle. Lupasin laittaa tiedon muille sisaruksille ja äiti lupasi vielä ottaa "konjakkia" jos yhtään helpottaisi. Tiedän, että äiti ei mielellään "sairaaloihin" lähde, niin soitin hänelle vielä, että on varmasti painanut sitä turvanappia. Hän oli, kysyin että puhutaanko puhelimessa siihen asti kun tulevat hän sanoi, että "ei, minä täällä kärvistelen siihen asti".

Laitoin viestit uudestaan, että äiti odottaa ambulanssia. Kävin nukkumaan eikä mitään viestiä tullut, että mihin on viety.  Aloin selvittämään asiaa ja äiti löytyi Keuruun terveyskeskussairaalasta. Hänet oli juuri tuotu sinne Jyväskylän Keskussairaalasta seurantaan. Hänellä oli ollut pieni infrakti kertoi hoitaja. Jatkoi, että on väsynyt joten en puhunut hänen kanssaan soittelen iltapäivällä jos sitten jaksaa vähän jutella. Taas laitoin viestit kaikille, että missä äiti on ja mitä kuuluu. Onneksi oma kuume oli laskenut yön aikaan, että tajusi mitä tekee. Turhauttavaa on se, että asuu monen sadan kilometrin päässä eikä pääse lähtemään paikalle. Toivon, että äidin sydän jaksaa vielä..... hän on sitkeä sissi tämä on vaikka kuinka mones kerta.

Oma kuumetauti estää lähtemisen - enkä todellakaan halua tartuttaa äiti on saanut pari kertaa sairaalasta kovan vatsataudin ja se ei ikäihmiselle ole mukavaa. Sellaista se elämä on - tulee vastaan vaikka mitä jatkan, kun tiedän lisää.

Kello 13.40 juttelin äidin kanssa puhelimessa kuten arvelin, niin hän ei meinannut painaa nappia. Soitti minulle, kun oli ajatellut jos vaikka "oikeasti kuolee" . Tuli toisiin aatoksiin, "jos en vaikka kuolekaan", niin painoi nappia.

Mä taidan keittää kunnon "muru" kahvit ja ommella vihdoin ne olkkarit marimekkoverhot valmiiksi. Heippa.