Oikeesi laboratorio kokeissa, siis ilman aamukahvia piti lähteä. Aivan hirmuisesti ihmisiä oli jo paikalla olivat jonottaneet heti ovien auettua. Minä menin vasta, kun kaikki kiireisemmät olivat saaneet lappunsa mutta olihan se vuoronumero aika suuri. Tunti meni odotellessa niitä verikokeita ja toinen tunti, kun odottelin sydänfilmiin. Olin selälläni pedillä ja ne kaikki piuhat kiinni joita sydänfilmin ottamisessa tarvitaan, niin kone alkoi ryppyileen heitti aivan siksakkia paperille, siis aivan kuin sydän olisi saanut tosi sätkyn. Otettiin ulkoiluhousut pois jaloista, niin rupesi kone toimimaan. Olisihan se ollut komea sydänkäyrä, kun paperi oli sotkua täysi. Onnistui lopulta, mutta arvatkaa oliko jo nälkä. Yritin mennä Columbukseen aamiaiselle alakerran kahvilaan, mutta heidän tarjous oli mennyt jo ohi. Lähdin kaupan kautta kotiin joten ei sitä kahvin puutteeseen kuole, vaikka vähän joutui odottamaan.

Äidille soittelin myös hän ei paljon tänään puhellut, kuin pähkäili että kun pääsis vielä käymään kotona. Johon minä lupasin, että jos kunto tulee sellaiseksi että jaksaa jossain istua jonkin aikaa, niin velipojat aivan varmasti käyttävät kotona. Tippa on kuitenkin nyt otettu pois ja ruoka pikkuhiljaa alkanut maistua hänelle, kun vaan muut voimat palautuisi sen verran että voisi johonkin palveluasumiseen siirtyä. Terveyskeskussairaalan vuodeosastolla, kun ei juuri virikkeitä ole.

Tämän päivän kohokohta alkaa pikapuoliin treffeille salarakkaan ja sen pikkusiskojen luokse!