Tältä erää vapaaehtoistyöt on loppu! Onneksi viimeinen päivä meni riidoitta, mutta ei meistä kyllä mitään ystäviä tullut tämän yhden jäsenen kanssa. Se oli muutenkin hyvin surullista, kun ihmiset laitoksissa ovat niin huonokuntoisia tai sitten muistamattomia se ei ole kivaa elämää. Minusta päättäjien olisi syytä kaikkien olla muutama päivä vanhuksia hoitamassa,  niin oikeasti tietäisivät miten raskasta työtä se on. Hoitajia pitäisi olla paljon enemmän syöttämässä, että saisi ruokaa tarpeeksi.

Niitä hoivapaikkoja pitäisi olla enemmän, kun esimerkiksi yhden ystävän äiti ei pääse sängystä itse ylös, mutta kunnan mielestä ei vielä tarvii palveluasumista! Perussairautena ms-tauti joka tarkoittaa, että kun voimia ei ole - niitä ei lisää enää tule. Nyt joutuu olemaan pissat housussa odottamassa milloin kotiavustajat ennättävät tulla nostamaan sängystä ylös. Omaiset asuu kaukana, että eivät millään kerkiä paikalle silloin, kun kovin tarve on.

Miten pärjäävät ne joilla ei ole omaisia senkään vertaa....? Vähän alkaa mietityttämään omakin tulevaisuus miten sitten, kun omat voimat eivät enää riitä?

Illansuussa lähdin vielä hammaslääkärireissulle keskustaan. Lohjennut paikka korjattiin ja kotimatka oli mielenkiintoinen. Kaupungillä tuuli niin lujasti, että meinasin olla nenälläni monta kertaa. Pääsin kuitenkin metroasemalle suojaan, kun siellä ei tuulet tunnu.

Nyt muuten sänky kutsuu, heippa!