Onneksi eilinen oksennustauti on mennyt ohi toivottavasti nuo viirukset nyt vähäksi aikaa jättää rauhaan. Tänään lähdin jo kahdesti kotiovesta ensin kauppareissulle ja illalla keskustaan sovitteluhommiin. Käyn eräässä kauppaliikkeessä aina kun keskustaan menen, niin tälläkin kertaa. Tapasin entisen työkaverin 90-luvun alkupuolen työpaikasta. Hän puhutteli minua en varmaan olisi muuten huomannut kun minä katselen aina maahan, kun kävelen. Meillä on yhteinen kiusaamiskokemus silloisesta työpaikasta. Häntä kiusattiin silloin kun menin sinne töihin ja kun hän lähti, niin minusta tuli seuraava uhri. Muutama sana asiasta vaihdettiin, niin tuli mieleen elävästi ne tunnelmat jotka olivat silloin. Pidän itseäni henkisesti erittäin vahvana ihmisenä, mutta muistan sen asian olevan tosi kova paikka. Aloin tappelemaan vastaan sillä seurauksella, että kun tilaisuus tuli jäin työkyvyttömyyseläkkeelle olin tosi helpottunut, kun pääsin kiusaajan ulottumattomuuteen.

Mitä asiasta opin?

Se oli siitä asiasta positiivista, että nyt tunnistan kiusaajan jo kaukaa enkä alistu ensimmäiseenkään yritykseen. Sovitteluhommissa asiasta on hyötyä tiedän tarkalleen miltä tuntuu olla kiusaajan kohteena. Tämä henkilö joka sitä kiusaamista harrasti on tällä hetkellä hyvin korkealla paikalla - uskoni päättäjiin on kärsinyt hänen tekojen kautta aikamoisen inflaation. Vaikka asiasta on kulunut jo reilusti aikaa, niin vieläkin "mahasta" kääntää kun asiaa muistelen.