Oli helpottavaa palata omiin ympyröihin omaan arkeen. Nukuin tosi pitkään, vaikka ajatukset pyöri päässä, niin uni tuli kuitenkin. Asioiden soittelua ja kukkien tilaamista kaikenlaista tekemistä mitä asiaan kuuluu. Reisussa auto likaantui aivan kamalasti. Oli pakko viedä pesuun ja auton matot odottaa puhtaana pääsyä takaisin paikalleen.

Suru ja ikävä tulee välillä, kun mietin miten äiti soitteli lähes päivittäin aina ennen nukkuman menoa, kun Salatut Elämät maikkarilta olivat loppuneet ja puhelimme päivän kuulumiset jos hänellä joku asia harmitti, niin puhuttiin nekin selviksi. Välillä parannettiin maailmaa. Hn kirjoitti paikalliseen lehteen yleisön osastolle, kun oikein harmitti vanhusten kohtelu. Nimimerkillä tosin, mutta ne on lähes kaikki myös julkaistu.  Jos hänellä olisi ollut vähän enemmän aikaa opetella lisää netin käyttöä, niin tekstejä olisi varmaan lähtenyt suoraan sähköpostilla.  Olen menettänyt taistelutoverin sillä maailmanparannus oli meidän yhteinen harrastus. Ikävä on...?