Eilen flunssa antoi merkkejä itsestään tänään on "nokka" aivan tukossa. Asioille oli mentävä, kun jääkaappi oli tyhjä. Kävin myös Columbuksessa laittamassa kännykän käyntiin, nimittäin kun laajakaistamodeemia hakiessa oli tosi innokas myyjä joka myi mulle samalla kännykkäliittymän. En ehtinyt juuri mitään sanoa, yritin monta kertaa tilanteesta lähteä sanomalla, että "olis vähän kiire", mutta ei hellittänyt. Hän unohti kuitenkin kertoa mikä on pim-koodi joten kotona liittymäkorttia kännykkään laittaessa kokeilin kaikki mahdolliset versiot ja kännykkä alkoikin sitten huudella puk-koodia.  Olin valmistautunut kohtaamaan saman "supermyyjän",  mutta ei ollut hän asia hoitui kuitenkin, nyt sekin vekotin toimii. Onhan siinä se etu, että sunnuntaisin saa soitella yhdellä eurolla vaikka kuinka paljon joten testaan sen heti huomenna. Nytkin myyjä yritti vielä kysymällä, että "onko ne laajakaista-asiat kunnossa" onneksi oli olisi työlästä alkaa uudestaan kinaamaan siitä, että mikä on parasta. Olen miettinyt sellaista, että jos julkinen palvelu tarjoaisi apuja ihmisille, niin ei olisi hädän päivää, mutta sieltä puolelta palvelu on enempi sellaista, että "miten estän saamasta senkin palvelun".

Äidin kanssa puhelin myös en muistuttanut, että "miksi viime kerralla löit luurin korvaan" puhuimme tänään aivan kuten ennenkin. Kerroin hänelle "salarakkaiden" juttuja joita hän jäi hihittelemään. Elämässä on monenlaisia käänteitä - vanhuus on oikeastaan aika haastavaa, kun ei tiedä miten se meitä kohtelee. Pitkä elinikä saa aikaan sitten kaikenlaisia ongelmia joista ei aikaisemmin tiedetty mitään.

Käväisin naapurissa päiväkahvilla kuvaamassa Tofua ja Pepeä  kuvia löytyy täältä.