Lähdin eilen kauniilla ilmalla kävelylle tarkoituksena kävella Villa Ullaksen kahvilan kohdalta rantaan. Kotoa noin 100 metriä sitten tuli uusi kaatuminen ja tunsin heti, että nyt meni toinen olkapää. Itse soittelin ambulanssin ja tällä kertaa mentiin Malmin sairaalaan. Jossa odotin melkein pisssat housussa ennenkuin kukaan tuli katsomaan saatika tekemään mitään toimenpiteitä kipu oli sanoin kuvaamaton. Yhden buranan sain särkyyn. Vihdoin kun jollain oli aikaa minulle laitettiin kantoside ja eikun kotiin. Sukulaismies tuli hakemaan ja laittoi minulle iltapalat ja katsottiin, että jotenkin pärjäilen. Eiikuitenkaan tullut kaikki huomioiduksi, koska kun kävin nukkumaan niin yritin nousta ylös, mutta jäin jumiin sänkyyn.

Siinä vaiheessa ei naurattanut, vaan vitsit oli todella vähissä. Soitin enkelille joka tuli pitkästä matkasta auttamaan. Oikea asento löytyi, vaikka auttajan naamasta kyllä huomasin että pahalta näyttää. Loppu yö meni jotenkuten pääsin itse nousemaan sängystä ja vara-avain naapurilla. Aamulla tuli kotiapua, sukulaismies piipahti, pyörätuoli jossa istun kirjoittelen pikkuläppärillä. Ystävät piipahti olivat käyneet kaupassa joten ruokaa on. Matka on peruttu - joku suurempi tahto vaikutti, ettei minun ole hyvä päästä matkalle.

Lyhyesti on äärimmäisen kurja olo, särkee, vituttaa, ihan kaikki rumat sanat on tullut mieleen.

Kiitos kaikille kommentoijille - on tiesty huvittavaakin, kun ei ole käsiä eikä oikein jalkojaan, mutta eteenpäin mennään. Jatkoa seuraa jahka on vähän helpompaa tää kirjoitus- antakaa anteeksi kaikki kirjoitusvirheet, Heippa