Täytyy myöntää, että hullu mikä hullu nimittäin tänään olisi ollut miehen apu tarpeen? Eilen entinen naapuri haki lepolassensa pois, kun ei ollut oikein minun juttu ja vei koko tilan. Halusin uudet tuolit ja pöydän jotka paremmin vastaisi minun tarpeita ja jäisi vielä tilaakin jos sydänystävä tulee pyörätuolilla pyörähtelemään, niin pääsee parvekkeelle myös. Laternaan siis, eräästä huonekalukaupasta löytyi sopivat ja mahtuivat auton takapenkille. Siinähän se temppu oli, että miten raahaan ne autotallista kotiin? Sain jotenkuten sidotuksi ne sellaiseen kaljakärryyn ja eikun menoksi. Kotiovella naapuri auttoi ulko-ovessa ja sitten heittelen vuoroin kyynärsauvaa ja vuoroin tuoleja eteenpäin ja kotioven takana kyllä huokasin, ettei yhtään pitemmälle olisi niitä jaksanutkaan.

Uudelta pöydältä on ensimmäiset kahvit juotu ja tästä tulee oiva läppärin paikka, kun langaton ylettyy tänne asti. Tämä kirjoitus tulee siis parvekkeelta raittiista ilmasta ja linnunlauluja kuunnellen. Aurinko alkaa paistamaan vasta illansuussa, niin tulen läppärini kanssa tänne toistekin. Edelliset pöydän ja tuolit sain annetuksi eteenpäin menevät tarpeeseen ja hyvälle ystävälle.

Nyt pukkaa vähän kiirettä sillä Yariksen nokka lähtee kohti Nurmijärveä... heippa koittakaahan pitää kesää.