Aamulla lähdin kohti autotallia ja olipas mielenkiintoinen matka. Jäätä ja vettä satoi se tiesi, että etenin todella etanan vauhtia. Sen verran pidän vaarallisesta elämästä, että takaisin en kääntynyt. Fysioterapia on sen verran mielenkiintoista varsinkin ryhmät. Käytän ajan aivan tarkkaan jos ohjelma loppuu, niin teen toisia uudestaan. Mottona: Koko rahan edestä! Osa porukasta lähtee heti, kun ohjelma on kerran hätäisesti tehty ja osa ei tee oikeastaan yhtään mitään, vaan seurustelee ja valittaa. Omatoimisuus, siis toiminnankyvyn ylläpito on kyllä yksilön omissa käsissä sen eteen täytyy todella tehdä töitä. Lääkärit leikkauksin voi auttaa, mutta jos kuntoutumiseen ei panosta hoidon tulokset jäävät heikoiksi. En usko mihinkään ihmeparannuksiin, vaan elämänlaatua voi itse parantaa jos tahtoo.

Lähden tästä Korsooseen treffeille!

Reissusta palattu ja leikitty pikkulegoilla, sekä piilosta leikitty, luettu Peppi Pitkätossua ja Nalle Puhia, syöty "salarakas putosi tuolilta", tuikkulyhtyjä poltettu, vanhempi pikkusisko ei halunnut mennä koskaan vessaan, sovitteli uusia kirppari vaatteitaan ja pienempi pikkusisko oli aurinkoinen, kääntyili ympäri lattialla ja näytti jotta liikkumissäde on laajentunut. Joten toimenpäivä jälleen kun isi tuli kotiin, niin ennen lähtöä salarakas sammutti kaikki valot ja olisi halunnut, että leikitään "mörkö" leikkiä.

Huomiseen, heippa.