Lähdin noin kello yhdeksän jälkeen kotoa kohti Multiaa. Olin päässyt muutaman kilometrin, kun velipoika soitteli, että äidin lääkäri olikin jo 13.30 joten minulla oli pikkusen kiire, että ennätin ajoissa. Kerran oli pakko pysähtyä, kun piti pissalla ja kahvilla käydä. Ehdin terveysaseman pihaan vähän aikaisemmin, kun velipoika toi äidin. Hän näytti olevan tosi huono kuntoinen. Voimat täysin poissa. Lääkärillä kuitenkin käytiin toteamassa, että kunto on huono. Hän pääsisi Poukamaan viikkohoitoon jos itse haluaa, nyt onkin tärkein tehtävä saada hänet suostumaan.

Ehkä menemme jokupäivä tutustumaan Poukamaan, niin ehkä sitten mieli muuttuu, siis ehkä. Elämä on sellaista, että jokainen toki haluaisi olla omassa kotona maailman tappiin asti ja vielä vähän pitempään.

Jatkan matkaa syntymäkotiin yöpymään joten huomiseen heippa.