Lähdin kävellen Columbukseen oli kaksi asiaa jotka piti hoitaa. Vanhan pankkikortin vieminen leikattuna, kun on jo käytössä uusi. Siirto ei ole vielä ihan viimeistä vaille valmis, kun kuulema entisessä pankissa ei ennätetä ottaa lähtijöitä vastaan kun niitä on tosi paljon. Toivottavasti tämän viikon aikana lopulta onnistuu.

Toinen asia oli kukkakimpun ostaminen oikein hyvän ystäväni äidille sairaalaan jonne olin luvannut iltapäivällä mennä häntä katsomaan. Kotiin syömään jonka jälkeen lähdin sairaala käynnille. Kyllä Helsingin hallinnoimissa sairaaloissa tulee surullinen olo, kun ovat ensinnäkin hyvin ankeita vaikka asiakkaina on pitkäaikaispotilaita. Jotenkin toivoisi, että päättäjät ymmärtäisivät sen olevan monen ihmisen koti pitkiäkin aikoja. Käytävällä istui ruotsinkielinen vanhus samassa paikassa ja huuteli apua ruotsiksi, mutta kellään hoitajalla ei ollut aikaa häntä noteerata. Kuulin, että hoitajissa ei ole ketään ruotsinkielistä. Miten se muuten menee, että "jokaisella on oikeus saada hoitoa omalla äidinkielellään" ei tässä sairaalassa toteutunut.

Ystäväni äiti onneksi pystyy kommunikoimaan, niin saa paremmin apua. Hänen ongelma on kun ei pääse itse pyörätuoliin eikä siitä pois, niin joutuu olemaan sängynpohjalla aivan liian kauan jossa ajassa sitten vähäisetkin voimat katoavat.  Maailmaa paransimme kovin sekä ihmettelimme, että "mitkä arvot ovat kotikaupunkimme päättäjillä?" Sai siinä vähän sdp:n puoluekin.... kun ei ole paremmin hoitanut terveydenhuollon asioita suomessa. Hyvällä mielellä lähdin kotiin - lupasin tulla uudestaan jos oleskelu pitkittyy. Toivon kuitenkin, että hän pääsee mahdollisimman pian omaan kotiin.

Tänään ostin pensasmustikoita jotka oli kyllä, niin "sairaan kalliita, mutta hyviä jäätelön kanssa". Huomiseen, heippa.