Päivä alkoi silleen, että heräsin vasta puoli kymmeneltä! Olin toki välillä heräillyt, mutta unta riitti kun tulin takaisin nukkumaan. Onneksi päivän meno oli vasta iltapäivällä, siis fysioterapia. Liikkeet sujui jo paljon paremmin, kuin edellisen kerran eikä tehneet kipeetä. Minähän sitten jumppasin, niin pitkään että olin lähes viimeinen kuin salista poistui, siis koko rahalla.

Tänään ilmoittauduin soviteluhommiin, siis että olen remmissä jälleen. Ihanaa kun saa entisen elämänsä takaisin.

Olen tänään vähän miestiskellyt, ettei ensi vuosi voi mennä enää huonommin, kun tämä jäljellä oleva. Alkuvuodesta oli se sormenpatin leikkaus, siis pikkujuttu. Keväällä äiti sairastui ja kuoli lopulta huhtikuussa. Hautajaiset oli toukokuussa. Kevät meni aivan sumussa en muista muusta mitään, kuin äidin viime vaiheista. Loppuvuosi toi sitten nämä kaatumiset joista nyt olen toipumassa. Pitkä etelänmatka peruuntui - siinä on ihan tarpeeksi yhdelle ihmiselle.

Naurattaa, kun olen saanut kortteja että ei sitten kaatumisia ensi vuonna! Luuleekohan joku, että sitä ihan tahallaan kaatuilen ja katkon luitani. Otan sellaiset toivotukset kuitenkin huumorilla, ehkä eivät keksi muuta sanomista. Paras tokaisu oli yhdeltä ystävältä, että "olit varomaton, kun menit kaatumaan uudestaan" siitä minä melkein riemastuin. Sain pidäteltyä kuitenkin, mutta otin vähä etäisyyttä se kummasti auttaa. Pelkäämään liikkumista en kuitenkaan ala sillä sehän olisi sama, kuin lopettaisi elämän.