Olin sopinut, että menen katsomaan erästä ystävääni Ortonin sairaalaan. Hän on toipumassa monista terveyteen liittyvistä ongelmista kyseisessä sairaalassa. Tuo sairaala on minulle nostalginen paikka. Olen ollut siellä hoidossa monta kertaa jo vuodesta 1946 alkaen. Siis tosi pitkään, olen käynyt myös ammattikoulun saman talon toisessa päässä tosin sairaalalla ja sekä ammattikoululla oli toinen nimi silloin. Aina kun menen sinne, niin pelkät käytävät jo saavat muistamaan kaikenlaisia tilanteita mitä olen siellä talossa kokenut. Sairaalan siipi on vähän muuttunut, mutta perusrakenteiltaan kuitenkin aika paljon samanlainen. Remontteja on ollut, mutta edelleen siellä on myös isompia huoneita.

Muistan joskus 1960 luvun lopulla, kun samassa huoneessa meitä oli kuusi naista. Siihen aikaan sairaalassa vietettiin pitkiä aikoja joten potilaskavereihin tutustui kunnolla. Meitä sattui olemaan oikein varsinainen koiranleuka porukka, siis tehtiin kaikenlaista jekkua. Ikkunapaikalla olevan naisen aviomies toi meille pilailukaupasta kaikenlaisia tarvikkeita, kuten esimerkiksi sellainen joka näyttää aivan "kakkaläjälle" keksimme laittaa sen oven vieressä olevan roskiksen viereen ja tehostimme vielä vaikutusta rypistyneellä paperilla.

Aamulla siivooja saapui hän huusi suoraa huutoa "ei ole ikinä ollut näin sottaisia potilaita, kun paskantavat pitkin lattioita". No, me siinä nauraa kikatimme ja kesti kauan ennenkuin hän uskoi, että se oli muovinen "koriste". Hänelle ei kyllä sen jälkeen tehty mitään, koska hän suuttui siitä aivan mahdottomasti. Minun vieruskaverille laitettiin muovimatoja sänkyyn, kun oli päässyt viikonloppulomalle ja vietti sen miehensä kanssa hotellissa. (koska ei ollut helsinkiläinen) Hän hyppi tasajalkaa kahdella jalalla ja kipsit oli tuusannuuskana. Onneksi leikkauksen jäljiltä nilkat olivat jo luutuneet, että emme saaneet sen pahempaa aikaan.

Ammattikoulun puolelta olevia muistoja on sitten ensi suudelmat ja nurkissa piileskely poikien kanssa. Tyttöjen osaltolla oli tiukka valvoja joka aina, kun tavoitti jonkun pussailemasta nurkista korvasta talutti takaisin asuntolaan. Täytyy myöntää, että minua valvoja talutti monta kertaa.

Nytkin kun kävelin pitkin odotus aulan ohi, niin muistin tuolit millä olin istunut ja pelännyt, kun olin odottanut vuoroani lääkärille. Paikasta on muodostunut hyvin läheinen, vaikka hyvän sairaalasuhteen Helsingin kaupunki myöhemmin katkaisi, koska lakkasi antamasta maksusitoumuksia. Olen hyvin surullinen, sillä tiedän monta joiden jatkohoitamiset eivät ole sujuneet aivan hyvin. Tietotaitoa on varmaan monessa paikassa mutta, kun tämä sairaala on erikoistunut juuri Ortopedian alaan missä hyvin vaikeavammaiset ovat saaneet tarvitsemaansa hoitoa. Nykyisin maksusitoumukset ovat todella kiven alla.

Tämän kertainen vierailu venähti hyvässä seurassa lähes kolmeen tuntiin. Olikin jo nälkä joten lähdin ajelmaan kohti Vuosaarta. Heippa.