Tänään on ollut vähän huoltohommia nimittäin siivousta ja pyykinpesua. Uutisista on kuulunut kovasti juttuja huomisista yleisurheilu MM-kilpailuista. Arvailuja montako mitallia ja mistä lajeista. Olen minäkin sen verran urheiluhullu, että taidan napittaa telkkarin ääressä kisoja katsomassa. Minua kiinnostaa erityisesti yksilölajit olen harrastanut jousiammuntaa, mutta siitä on jo aikaa vierähtänyt. Harmittaa vieläkin kun jouduin lajin lopettamaan paikat eivät vain kestäneet, kun kävi ampumassa ja seuraavana päivänä piti mennä niksauttajalle, niin olisi ollut suorastaan hulluutta harrastusta jatkaa. No, siitä kuitenkin syntyi rakkaus kyseiseen lajiin sitä tulee seurattua aina kun on tilaisuus. Nykyisin  urheilu harrastus on kääntynyt kuntoilun suuntaan uimiseen ja kävelyyn. Sekin tekee hyvää kropalle ja sielulle.

Ei muuta kuin aletaan katsomaan kisoja ja peukut pystyyn, että suomalaiset pärjäävät hyvin.

Äidilleni on tullut tavaksi, että hän soittaa minulle vielä kun on käymässä nukkumaan siinä kello 20. aikaan, niin tapahtui täänänkin. Kyselin, että oliko ollut hyvää ruokaa? Johon äiti vastasi, että "tänään oli ihan syötävää" mutta "eilen oli ollut perunat kovia ettei pystynyt haarukka." Sattuuhan sitä, että perunoita ei ole keitetty tarpeeksi. Hän ei myöskään ollut kertonut Multian kotipalveluun, että perunat meni suoraan bioastiaan. Positiivisenä ihmisenä hän sanoi, että "ei mulla oikein ollut nälkäkään".

Me aloimme muistella vähän vanhempia asioista, äidille tuli mieleen kun oli joskus tehnyt maksakastiketta joka oli ollut oikein hyvää, mutta pikkuveljeni Antti ei ollut siitä tykännyt ja oli käynyt äidin tukkaan kiinni.  Hän ei muistanut minkä ikäinen Antti olisi silloin ollut. Puhelumme loppui hihitykseen ja hyvänyön toivototukseen.

Huomiseen, heippa.