Aamulla jälleen uimaan se kilometri Malmille ja kotiin valmistelemaan "kahvikutsuja" sillä olihan tulossa "salarakkaat". Olin poiminut metsämansikoita mökkeröltä ja jäätelöä oli paljon varastossa. Kinuskikakun kävin ostamassa arvelin sen olevan aikuisten makuun. Olin kutsunut myös Leena kaiman (hänet olen oppinut tuntemaan luottamustehtävissä) myös.

Vähän ennen vieraiden tuloa sain hauskan puhelinsoiton eräältä tosi vanhalta koulukaverilta. En ollut moneen vuoteen kuullut hänestä mitään, hän kertoi että "oli nähnyt unta minusta". Siis sellaista, että minä odotin vauvaa - jota hän oli kovasti unessa ihmetellyt sillä olenhan jo mummuikäinen ja sinkku. Hänen unensa oli loppunut siihen, että minä olin sanonut, että "se on adoptoitu eikä ole oma". - Minä siihen hänelle vastasin, että olenhan minä koko kesän odottanut "salarakkaan" pikkusiskoa. Tosi hauska juttu, hän on edellisen kerran nähnyt minusta unta, kun isäni kuoli. Elämä on merkillistä!

Vieraat tulivat, pikkusisko ojensi minulle oikein ihanan kukkakimpun, niin hauska päiväkahvihetki saattoi alkaa. Ensiksi annoin heidän valita isomummun lähettämät retuutusnuket, salarakas halusi poikanuken ja pikkusisko tyttönuken. Olin laittanut herkkupussin roikkumaan ja sisällä oli nallekarkkia kummallekin tasan yhtä paljon. Kohta tuli myös se Leena kaima ja hänelläkin oli tuliaisiksi rusinoita "salarakkaille". Sekin ihme sitten nähtiin, että "salarakas" ei halunnut syödä jäätelöä ja metsämansikoita, vaan nallekarkkia ja rusinoita. Täytekakkuakin jäi paljon jäljelle ja limsaa. Uusinta perheenjäsentä sain pitää vähän aikaa sylissä, vaikka "salarakas" olisi minut vienyt parvekkeelle leikkimään vain hänen kanssaan. Lelulaatikko kaadettiin ylös alaisin ja kaikki löytyi. Sain huomautuksen, että miksei minulla ole niitä "pikku-ukko leegoja" - tarvii ruveta etsimään kirppareilta.

Kotiin lähdön aika ja lelut laatikkoon odottamaan seuraavaa kertaa. Sain muutaman uuden piirrustuksen lahjaksi laitan lähiaikoina ne näytille. Olipa mukava päivä. Sain vielä pusut lähtiäisiksi ja sen jälkeen kuului kinastelu, että kuka painaa hissin nappulan. Meinasin unohtaa, salarakas kertoi, että "ei niitä mörköjä oikeasti ole" minä vaan luulin. Hän oli päässyt mummun kanssa muumimaailmaan uudestaan joten asian oikea laita oli selvinnyt, hyvä niin. Ei ole kiva pelätä mörköjä!

Huomiseen, heippa!