Tänään on taas sellainen keli, että hirvittää! Pakko oli kuitenkin ulos nenänsä laittaa. Kotipihalla lumen alla oli aivan peilikirkas jää jossa sitten pyöräytin sellaisen piruetin ilmassa, mutta onneksi tulin kuitenkin kahdelle jalalle maahan. Pysähdyin hetkeksi miettimään, että palaanko takaisin? Muutama kirosanakin tuli sanottua, mutta se Mutta! Päätin kuitenkin jatkaa eteenpäin - jos antaa pelolle vallan, niin sitten ei elämästä tule sitten yhtään mitään. Tykkään sen verran vaarallisesta elämästä, että "eteenpäin sanoi mummo lumessa" köpöttelin hissun kissun autotallille ja sitten menoksi.

Jumpassa oli vähänlaisesti porukkaa - keli oli säikäyttänyt aremmat tulemasta. Jumpan jälkeen pyörin kauppakeskuksessa. Poikkesin vielä syömään, kun Columbuksen kauppakeskukseen on avattu uusi pikaruokapaikka, niin pitihän se testata. Nimeä en viitsi mainita, mutta siellä syödään patonkia jonka väliin saa kaikenlaista mitä itse haluaa. Hyvälle maistui "jalopena" kivasti poltti suuta.

Sähköpostissa sain kaksi surullista uutista mökkerökunnasta, niin surullisia etten viitsi täällä niistä tarkemmin kertoa. Elämä on kummallista - tosi elämässä tapahtuu aivan järkyttäviä asioita.

Lopun päivän vietän sisätiloissa ei houkuta mennä liukastelemaan!