Sanoi äiti, kun puhelin hänen kanssaan äsken. Hän on tällä hetkellä terveyskussairaalassa ja nyt tutkitaan mikä oikein on voimat vienyt. Suostui lopulta menemään, kun Poukaman paikka oli vain maanantaihin asti. Päivä kerrallaan mennään eteenpäin ja otetaan vastaan kaikki mitä tulee. Elämä on sellaista, että ei ikinä tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu.

---------

Olin käräjillä aamupäivän ja meno sinne oli aikamoista haipakkaa, kun kuskina oli tosi outo taksikuski. (tämä ei ollut kimppakyyti, vaan tavallinen tolpalta tilattu) Hän veti kurveja suoriksi, teki äkkijarrutuksia, että laukut ja tavarat tippuili. Ajoi bussikaistalla torvia soittaen, kun kysäisin miksi hän noin tekee. Kuulemma sen vuoksi, kun henkilöautot ovat väärällä kaistalla. Lisäksi hän kiilaili hävittömästi suoraan toisen auton kylkeä kohden, että pakko siinä viisaamman oli lyödä jarrut pohjaan ettei osu kylkeen. Yritin varovasti sanoa, että minulla ei ole kiirettä ja haluan mieluummin "elävänä perille". Jonka jälkeen kuski vähän rauhoittui kertoi, että "kaikki ovat perille päässeet". Päästiin nytkin, mutta en ole tuommoista ajotyyliä ammattikuskilla aikaisemmin nähnyt.