Taisi olla joulukuun paras päivä, kun salarakkaiden kanssa odottelin joulupukkia. Pienin pikkusisko kyllä puheli, että "pukki voisi tulla vaan kuistille". Pukki tuli kuitenkin sisälle aivan valtavan lahjavuoren kanssa ja samalla pienempi pikkusisko kipaisi syliin istumaan. Vähän matkan päästä katseltiin, kun pukki toi lahjoja ettei meinattu muistaa laulaa joulupukille.Helpotus oli silminpistävä, kun pukki oli häipynyt ovesta ja pääsi lahjasäkin kimppuun.

Kyllä oli ollut kilttiä porukkaa, kun lahjoja oli tosi runsaasti. Näytti että moni oli sellainen jota oli kovasti toivottu kuten taskulamput joista jo paloi patterit loppuun, kun koko yön oli valo päällä. Salarakas sai aivan mahdottoman hienon autoradan ja autoja aivan hirmuisesti. Hän tokaisi, että "täällä on kaikki mitä olen toivonut".

Minä sain perinteisen allakan jossa saan katsella pikkuystäviäni ihan joka päivä, kun tutkin allakkaa. Salarakas antoi kyllä ihan oman lahjansa hienon piirustuksen jossa oli kuva hänestä ja minusta. Kuvassa oli myös Vuosaaren kerrostalojen kuvia. Toisena lahjana olikin sitten lentokone (tosin paperinen), mutta ajatus se on tärkein.

Tämä päivä meni toisenlaisten pienten seurassa, nimittäin Roosa koira on saanut pikkuveljen Rikun joka oli varsinainen pakkaus. Pieni musta chow chow koiranpentu olin aivan myyty. Vierailulle tuli myös Rikun velipoika BJ siinä mentiin kilpaa ympäri huushollia - tuli välillä vahinko lattialle - vauvoja ovat vielä. Laitan joku päivä kuvan kunhan ennätän .....?

Roosan emännän kanssa käytiin saunassa ja isommalla porukalla syötiin herkkuruokia joten maha on niin täysi, ettei tänään enää maistu mikään. Kotimatkalla poikkesin vielä salarakkaiden luokse hakemaan kaksi amaryllistä tänne kukkimaan kun reissaavat loppuvuoden. Siellä olikin täysi touhu päällä oli autoradat rakennettu ja kovat pakkauspuuhat mitä otetaan mukaan, kun kaikkia ei voi viedä vaikka kuinka tekisi mieli heti leikkiä kaikilla uusilla tavaroilla. Pienempi pikkusisko on liikuttava, kun muistaa joka kerran kysyä, että olenko minä jo ihan terve? Tänään vakuutin, että ihan varmasti olen.

Olen kotisohvalla pikkuläppäri sylissä ja kirjoittelen tätä blogia ja arvatkaa olen vähän poikki, kun kaksi päivää peräkkäin on kaikenlaista puuhaa. Kädet on saanut monenlaista jumppaa - nyt minä käyn huilailemaan.

Kiitos salarakkaille sekä Jatalle ja Kurrelle aivan ihanista päivistä!