Päivä lähti käyntiin hieman takkuillen ennen uimaan lähtöä soittelin äidille, mutta hän ei ollut kotona. Huoli heräsi, että missä hän nyt on? Soittelin kotipalveluun sieltä kertoivat, että äiti olikin päiväkeskuksessa joten huokasin helpotuksesta ja lähdin uimaan. Kävin City-marketissa ruokaostoksilla sillä minulle oli tulossa salarakkaiden perhe autonrenkaiden vaihtoon ja olin luvannut jonkin sortin ruokaa saada aikaiseksi. Onneksi sydänystävä soitteli, kun kaupassa kiertelin ja mietin, että mitä ruuaksi? Hän taitaa ruokasalat paremmin, kuin minä joten kyselin häneltä ohjeita lohikeiton valmistukseen. Jälkkäriksi ostin Aino-jäätelöä joka oli maustettu mustikka-piirakalla. Renkaat tuli vaihdettua, leikkejä leikittyä ja ruuat maistui pienille. Jostain syystä keksit ovat aivan suurinta herkkua - olen sen verran viisastunut, että ruoka pannaan pöytään sitten, kun aletaan oikeasti syömään. Kotiin lähdön aika tuli ja silloin alkoi konsertti, että "minä en halua lähteä kotiin" kahdesta eri suusta. Yökylään olisivat halunneet jäädä, mutta ei nyt tällä kertaa - sovittiin, että joskus myöhemmin kyllä otan "salarakkaan" ja sen siskon eri kerroilla. Saadaan leikkiä oikein kunnolla kummankin kanssa kahdestaan, se on juhlaa se! Salarakas kyllä pelotteli minua, että "saniaisen takana on hainpesä ja kun se suuttuu, niin se näyttää mulle hammasta ja häntää."

Uskaltauduin keittiöön tiskaamaan ja olkkariin toivottavasti hai ei näyttäydy minulle! Ihan pelottaa, heippa.