Kävin iltapäivällä Irman kotitalon puutarhassa kahvilla. Olipa ihana keidas keskellä vilkasta kaupunkilähiötä. Paransimme maailmaa oikein roppakaupalla - hänen kanssaan se on helppoa, koska meillä on samanlainen arvopohja! Sade lopetti kahvihetkemme ja minä ajelin kotiin, mutta syksyllä taas tapaamme yhteisissä harrastuksissa. 

Siskon kanssa soittelin myös, kun yritin saada edellisen postauksen tsekintasavallan kansalaisen lähettämää viestiä luettua suomeksi? No, ei se kokonaan auennut mutta suurinpiirtein. Onhan se mukavaa, kun sielläkin joku lukee blogia vaikka ei oikein kieltä ymmärrä. Jos olisin nuori nyt, niin kieliä lukisin oikein urakalla. Netin kautta maailma pienenee koko ajan. Kaikki viestit on reaaliajassa maailman toisella laidalla olisi tosi upeaa, että osaisi kommunikoida mahdollisen monen erilaisen kansalaisen kanssa.

Huomiseksi ei ole vielä ohjelmaa odotan kyllä yhtä puhelua!!! Heippa.