Aamu valkeni ja kuten oli luvattu, niin lunta tuli taivaan täydeltä. Onneksi ei ollut mitään sovittua menoa, niin sain olla "sisäruokinnassa". Lepopäivä muutenkin teki aivan hyvää. Äidin tila samanlainen, kuin eilen "ei jaksanut juurikaan puhella", kun soittelin. Munuaisarvot ovat tulleet vähän alas, mutta väsymys ja voimattomuus jatkuu.
Sovin tänään uuden puhepaketin, nimittäin puheaikaa 700 minuuttia kuukaudessa, kun on kiintiöt nyt parina kuukautena paukkuneet kaikki yli. No, nyt voi soitella eikä tarvii kokoajan vahtia, että kiintiö on täysi. Huhtikuun puoleenväliin tuli kutsu sovittelijoiden pippaloihin, mutta täytyi kieltäytyä kun ei tässä nyt tiedä miten asiat sujuu äidin kanssa. Onhan se niin, että juhlia tulee ja menee, mutta vakavasti sairas äiti kuolee vain kerran.
Huomenna aamupäivällä menen pitkästä aikaa uimaan - mikäli tuolla hangessa johonkin pääsee. Onneksi autossa on nastarenkaat vielä. Nyt nukkumaan, heippa.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.