Eilen oli upea päivä. Olin lähdössä salarakkaan pienimmän siskon yksi-vuotispäiville. Merkkipäivä oikeasti on vasta perjantaina, mutta mitäpä siitä. Päivänsankari on juuri oppinut kävelemään vielä askelia lasketaan, mutta päättäväisesti yrittää vauhdilla eteenpäin. Sisarukset kannustavat vieressä. Kynttilän puhallukseen hän ei oikein ehtinyt, kun salarakas oli jo sen sammuksiin puhaltanut, niin nopeasti etten ehtinyt kameralla kuvaa saamaan. Yksivuotias sai kakkua oikein ison kasan omalle lautaselleen ja kyllä maistui. Kaksin käsin hän mätti suuhun ja vähän meni lattialle ja taisi sitä mennä äidin vaatteillekin. Minunkin housuille jotain lensi, mutta riemu oli rajaton, kun sai ihan itse syödä.

Kakun syönnin jälkeen lähdettiin toiseksi pienimmän tytön kanssa käymään minun sukulaismiehen luokse joka asuu lähistöllä. Siellä kun on sellainen Netti-koira joka on lapsille mieleen. Koira kun säntäsi meitä vastaan, niin tunsin kun pikkuinen kyläkeverini takertui minuun turvaan taisi vähän pelottaa mokoma pikkuinen haukkuva koira. Vierailun aikana kyllä pientä lähestymistä oli havaittavissa, mutta turvallisesti minun sylistä ja sukulaismiestä kädestä pitäen hän uskalsi lähteä katsomaan koiran lempipaikkaa joka oli makuuhuoneen sängyn alla.  Lopulta hän uskalsi kyllä jo rapsuttaa ja vähän leikkiäkin koiran kanssa, mutta selvästi häntä se pelotti. Sovittiin etten kerro kotona toisille pelkäämisestä. Kotiin kun palattiin, niin hän kävi isolleveljelle sanomassa ylpeyttä äänessään, että "minä rapsutin ja leikin Netin kanssa".  Minä olin hiljaa....

Hetken kuluttua lähdin hymy huulilla ajelemaan  kohti Vuosaarta!

Oli hieno päivä jonka kruunasi vielä rakkaan ystävän kanssa chattaily facebookissa yömyöhään!