Leikkipäivä pitkästä aikaa puoleltapäivin oli treffit Korsossa. Ulkona liukasta ja kylmää joten "salarakkaat" kuistilta huutelivat, että "Leena huhuu" kun ei tarennut tulla auton luokse vastaan. En saanut takkia päältä pois, kun tuliaiset tutkittiin jotka tällä kertaa oli keksejä, "suklaamunia", Nalle Puh leimavehkeet sekä vähän marjoja. Suklaamunat kiinnosti, että onko nyt tullut pääsiäinen leikittiin, että leikisti on. Salarakas halusi mennä leikkihuoneeseen piilottamaan muutaman ja me muut etsitään niitä kun pikkusisko menee päiväunille päiväkahvin jälkeen. Kyllä ne poltteli - mutta oltiin kovina, että sitten vasta kun oli sovittu. 

Nasun kanssa sitten lähdettiin päiväunille joten munien etsintä oli vihdoin edessä. Taisi kaikki löytyä ja menivät herkkusuiden vatsaan. Jäin nukuttamaan Nasua ja toiset lähti alakertaan keksimään muita touhuja. Pienen vastarinnan saattelemana uni vihdoin voitti ja minä hiivin alakertaan. Vihdoinkin aikaa salarakkaan kanssa kahden me otettiin leimavehkeet ja leimattiin monta paperillista Nalle Puh hahmoja joka paperista tuli eri tarinaa. Lopuksi koottiin tarinat kirjaksi joka niitattiin kiinni ja laitettiin talteen odottamaan, kun isi tulee kotiin hänelle näytettäväksi. Aineistoa tuli niin paljon, että saatiin toinen kirja ja kalenteri johon pantiin tärkeitä merkintöjä.

Välillä ennätin pikku Ruun kanssa seurustella hän pyörähti monta kertaa ympäri ja testaili hampaitaan minun sormiin. Toden totta niitä hampaita oli alaleuassa kaksi terävää tulossa. Päiväunilta heräili Nasu joten sitten porukalla aloitimme leikkimään pikkulegoilla pientä vahtimista kun "ukkelit" tahtoi mennä välillä väärään paikkaan (suuhun). Isi tuli kotiin aloin tehdä lähtöä kotiin. Laitettiin tärkeitä päiviä allakkaan.

Tein lähtöä ja silloin se tapahtui, nimittäin "salarakas" törmäsi kaapin kulmaan. Aivan sydäntä särki, kun pikkuinen itki. Äiti haki nopeasti kylmäpaketin ja "salarakas" pääsi syliin, kun lähdin niin puhuttiin jo siitä tulevasta yökylään tulosta, niin tuli parempi mieli. Lähetän täältä blogista vielä oikein paljon halauksia, että kuhmu paranee nopeasti.

Huoli äidistä!

Päivän toinen tärkeä tapahtuma oli, kun yritin soitella äidille. Hänen puhelin ilmoitti, että numeroon emme saa yhteyttä. Siitä paikasta soittelin Multian kotiavustajille, että onko siellä puhelimet mykkiä. He kertoivat, että äidin turvapuhelinkaan ei toimi minulta saivat tiedon, ettei kotipuhelinkaan. Kotiavustaja lupasi, että kun menevät illalla kuuden maissa, niin soittavat äidin luota, että onko puhelimet kunnossa.

Tein vikailmoituksen Soneralle roikun yli 20 minuuttia langalla, kun vihdoin joku vastasi sain annettua tiedon viasta. Äitihän ei tiennyt, että mitään vikaa on missään ollutkaan, kun ei ollut kellekkään aikonut soitella. Illansuussa kotiapu sitten soitteli, kun äiti oli suuttunut, eikä ollut antanut hänen soittaa minulle, että "puhelin on kunnossa". Hän oli sanonut, että "lasten kuuluu soittaa hänelle".

Puhelimet olivat tulleet illalla kuntoon, kun kotiavustaja oli ottanut kaikki piuhat irti seinästä ja pyyhkinyt pannu sitten takaisin paikoilleen  puhelimet alkoivat toimia. Onneksi kotiapu kuitenkin soitti salaa äidiltä, että sain tiedon homman olevan kunnossa. Soitin äidille kun ajelin Korsosta kotiin kerroin, että olin päivällä yrittänyt soittaa hänelle, mutta en ollut päässyt perille. Äiti tuntui olevan tohkeissaan asiasta - yritin rauhotella, että ei ole mitään hätää nyt toimii kaikki. 

Tulee avuton olo, kun välimatkaa on satoja kilometreja. Lämpöisiä ajatuksia ja hyvän yön toivotuksia täältä blogista äidille, heippa.