Olin majoitettuna isoon huoneeseen, siis kuudessa sängyssä oli potilas. Tarkoittaa sitä, että siellä ei kukaan nuku kunnolla, kun aina jollakin on hoitotoimenpiteitä. Kuorsaus kuuluu steroina, siis kuudesta kaiuttimesta kuin muutkin luonnolliset äänet. Persoonallisuuksia löytyy myös, yhdestä sängystä vanhempi naisihminen aloitti aina aamuyöstä hoitajan sättimisprojektin, nimittäin hän oli sitä mieltä, että hänelle on annettu kalkkitabletteja eikä oikeaa unilääkettä. Viimeistään siinä vaiheessa kaikki heräsi, kun yökkö kiikutti  hänelle paperilla mustaa valkoista, että unilääke on saatu. Hän jatkoi mutinaansa, että "teen kyllä valituksen" yms. kunnes nukahti uudelleen, kun alkoi kuulua tasainen kuorsaus.

Seuraavasta sängystä kuului, että "minun lapsenlapsi kyllä valittaa kun olen kuollut" - hän oli tyytymätön hoitoonsa. Eräänä yönä herättiin siihen, että yhden potilaan kännykkä alkoi soimaan aamuyöstä langan päässä oli hänen humalainen poikaystävänsä. Puhelimen omistaja ei osannut sammuttaa kännykkää, vaan alkoi isoon ääneen sättiä, että "mee helvettiin" johon vastakkaisella seinällä oleva potilas luuli, että hän tarkoitti häntä! Siitähän seurasi, että kaikki oltiin hereillä ja yleinen riitä ei ollut kaukana.

Sitten erikseen oli poikaystävät jotka oli laitettu asialle hakea kotoa jotain tärkeää ja kun heistä seuraavan kerran jotain kuului, niin puheesta ei saanut selvää. Olivat unohtaneet olevansa tärkeällä asialla ja olivat ratkenneet ryyppäämään.

Kaiken kaikkiaan mielenkiintoisia tarinoita: se minua oikeastaan eniten hämmästytti, kun potilaat aivan yleisesti haukkui henkilökuntaa. Joku oli heidän mielestään laiska, sairaala-apulaiset joiden tehtävänä on siivoaminen, niin heitä haukuttiin kun eivät auta. Hehän eivät saa auttaa, kun ei ole terveydenalan koulutustakaan ja palkkakin on alempaa tasoa.

Semmosessa hulinassa vietin muutaman päivän...... onneksi ei tarvinnut olla tällä kertaa pitempään. Kyllä koti on paras paikka sairaanakin!!!