Oli kansainvälisen seminaarin nimi joka järjestettiin Eduskunnan Pikkuparlamentin auditoriossa Arkadiankatu 3. Ohjelma löytyy täältä. Seminaarissa käytettiin todella mielenkiintoisia puheenvuoroja varmaan koskettavin oli Layazzat Kaltayeva, Shyrakin pj. Kazakstanista kertoi koskettavasti oman maansa vammaisten kohtaloista. Maassa järjestetään vielä paljon avioliittoja jopa sisarukset keskenään menevät vihille mikä tarkoittaa, että syntyy paljon vammaisia ihmisiä. Jos on vammaisten ihmisoikeuksissa tekemistä meillä, niin hänen maassaan vielä enemmän. Vammaiset henkilöt voivat joutua viettämään koko ikänsä neljän seinän sisällä koska eivät pääse ulos liikkumisesteiden vuoksi. Heiltä evätään oikeus perustaa perhe ja saada lapsia.

Seminaarin jälkeen suuntasin sitten Helsingin käräjäoikeustalon auditorioon jossa oli Helsingin Lautamiesten vuosikokous josta  jouduin lähtemään kesken pois, kun kuljetuspalvelu tuli hakemaan. Äänestys jäi minulta väliin, kun kokous oli siinä vaiheessa, että johtokuntapaikkoja juuri jaettiin. Kokouksessa ollessa huomasin, että äiti yrittää soittaa joten muutaman sanan kävin vaihtamassa eteisen puolella hänen kanssaan. Sillä hetkellä hän oli vähän sekava, puheli hassuja juttuja, mutta kuitenkin hyväntuulisesti.

Huomenna ei ole mitään sovittua menoa josko pääsis taas pitkästä aikaa uimaan. Heippa.