Päivä alkoi uinnilla uimahallissa ja juuri kun olin laittamassa kännykkää kiinni, niin tuli tieto että äiti pääsee kotiin sairaalasta tänään iltapäivällä. Puolenpäivän aikaan oli tapaaminen salarakkaiden kanssa leikin merkeissä. Leikin merkeissä päivä menikin - möhköfantin pyyvystystä leikittiin, tutkittiin uuden leikkimökin uutuudet, päiväunet ja taas leikkiä ja porukalla kävimme hiekkakuopalla uimareissulla. Tulimme sieltä kävellen ja salarakkaan kanssa lauloimme: "Yksi pieni elefantti marssii näin ... jne.." kun viideskin oli laulettu, niin "salarakas" sanoi, että "mistä me saadaan uus toveri" olihan siellä ohikulkijoina eräs pariskunta koiran kanssa joista tuli jo sitten kahdeksan, vielä muutama säkeistö, niin saatiin muutama puukin mukaan. Leikisti meillä oli tosi pitkä jono marssijoita mukana letkassa.

Tultiin kotiin ja salarakkaan pikkusisko oli, niin innoissaan vauvanukenturvaistuimesta (kirpparilta löydetty), että ei meinannut malttaa tulla ollenkaan syömään. Vauvanuken turvaistuin täytyi laittaa, niin että sen syödessään koko ajan näki. - Ruokapöydässä keskusteltiin, että lähden käymään mökkeröllä Multialla, siis siellä missä isomummu asuu. Tähän salarakas, "minäkin haluaisin lähteä" siihen äiti, "että nyt ei voida lähteä kun kohta syntyy se pikku Ruu". Johon salarakas vakavana kysyi, että "tykkääköhän se pikku Ruu mummoista". Aikuiset hiukan nauruaan pidätellen yhteisesti vakuutti, että kaikki lapset tykkää mummoista aivan varmasti.

Lopulta salarakas vähän väsähti ja kuulolaite meni kiinni. Pikkusisko sai kurmotusta vaikka kuinka huusi, että EI, niin isoveli vain veti jalasta pitkin lattiaa. Siihen leikkiin äitikin puuttui oli liian rajut leikit, niin nätisti hän pyysi siskolta anteeksi. Pari vuotta ajassa eteenpäin voi olla toisinpäin, on sen verran tomera tytönalku kasvamassa. Minä aloin tekemään lähtöä kotiin "salarakkaat" antoivat pusut ja minä peruuttelin auton pihalta ajotielle. Nyt sitten siivoamaan villakoiria ettei tarvii aamulla .... nimittäin jos paistaa niin aurinkoranta kutsuu, heippa. 

Ps. ruokapöytäkeskustelussa muistui vielä juttua mustelmasta. Salarakas kysyi, että "onko se sitten lähtenyt kokonaan pois kun minä olen aikuinen?" lupasin hänelle, että seuraavan kerran kun tavataan niin se on varmasti pois.