Nukuin pitkään aamulla joka sitten sotki koko päivän rytmin. Onneksi unettomuus ei vaivaa, vaan päinvastoin. Kahdeksan tuntia unta on ihanne juttu, mutta täytyy myötää uni maistuu joskus pitempääkin. Olen järjestellyt tänään huomista sovittelujuttua joka pidetään eri paikassa kuin normaalisti joten se teettää vähän enempi töitä. Läppäri pääsee mukaan ensimmäiselle työkeikalle huomenna.

Äidin läppäri ei vieläkään saa yhteyttä internettiin häntä tuntuu harmittavan asia kovasti. Pelkää, että unohtaa juuri oppimansa asiat. Eniten taitaa harmittaa, kun hänellä oli nimipäivät ja muistamisia on tullut sähköpostilla eikä ole päässyt niitä lukemaan. Päiväkeskuksessa hän oli ollut tänään ja käynyt samalla katsomassa erästä ystäväänsä joka on tällä hetkellä vanhainkodissa kokonaan, kun ei enää pärjännyt kotona. Äidin mielestä hän oli ollut tyytyväinen oloonsa oli ollut omia valokuvia seinillä ja  huone oli kodikas. Eniten hän oli kehunut sitä, että saa valmista ruokaa sekä hoitoa kun tarvitsee. Äiti tuntui olevan tyytyväinen päiväkeskus käyntiin, vaikka vähän aikaisemmin oli asiasta jurputtanut. Siellä tapaa vanhoja ystäviään jotka vielä ovat elossa!

Huomiseen, heippa.