Mediassa on kuuminta hottia keskustelu tv-luvasta, muistui mieleen tarina nuoruudesta kun vuonna 1964 olin alle kaksikymppinen ja ammattikoulun jälkeen asuimme neljän tytön kanssa kolhoosia Alppilassa kaksiossa. No, siihen aikaan oli radiolupa/tv-lupa minulla oli vanhemmilta saatu huonolaatuinen matkaradio ja toisen huoneen tytöillä oli hyvin vanha tv-rotisko eikä ollut varaa lupaa hankkia. Olimme kyllä tietoisia, että sellainen pitäisi olla, kun ei ollut rahaa, niin ei ollut. Olimme sopineet, että jos tarkastaja tulee, niin sitä ei päästetä sisälle vaan joku tytöistä viivyttää ovella, että kerkiää radion panna piiloon telkkaria oli hankalampi, kun se oli sellainen suuri ja painava. Eräänä päivänä se tarkastaja sitten tuli, eikä oven aukaisija sitten kuitenkaan älynnyt viivyttää häntä ovella joten käry kävi. Selvitettiin kenen kyseiset vehkeet olivat minä toki heti myönsin radion omakseni ja naapurihuoneen tytöt kertoivat kuka omistaa sen töllön. Nuhteita tuli ja ilmoitus poliisille jonne sitten vähän ajan kuluttua kutsuttiin, muistan sellaisen hyvin lihavan vanhemmankonstaapelin joka istui huoneen nurkassa ja nuhteli, että sellaista ei saa tehdä. Hän sitten vielä ilmoitti, että käräjille tästä sitten joutuu. Odotushuoneessa oli paljon tuttuja kasvoja samasta talosta en siis ollut ainoa. Juttu meni käräjille, mutta haastemies sen sitten hoiti, mutta hänelle muutama markka piti maksaa. Tuomio oli lopulta viisitoistamarkkaa sakkoja. Joten ei onneksi kovin suuri rikos, mutta muistan sen aina ja lupa on siitä asti ollut aina voimassa.

Onneksi siitä ei nykypäivänä enää joudu käräjille, siihen aikaan täytyi olla lupa joka vehkeelle nyt saa sentään samassa taloudessa yhdellä luvalla pitää vaikka kuinka monta töllötintä eikä pelkästä radiosta tarvitse maksaa.

Sovittelijana ja lautamiehenä tullut nämä kuviot hyvin tutuiksi, mutta oma rikkeeni on ollut tuo radiolupa.