Aamulla ajoissa uimahallille uimaan se kilometri nyt oli tosin tullut vähän taukoa johtuen flunsasta ja kaatumisesta. Nyt kuitenkin uinti jo maittoi eikä mustanaama haitannut yhtään. Oli hauska seurailla ihmisten ilmeitä olivat kuin kysymysmerkit, mutta kukaan ei suoraan kysynyt. Paitsi sellaiset joiden kanssa juttelen muutenkin siellä. Sama juttu lähikaupassa ihmiset kääntävät pään hienotunteisesti poispäin. Helsingissä on siitä ihanaa asua, kun täällä voi kuljeskella minkänäköisenä tahtoo ei se juuri ketään hetkauta. Nuorena olin pienessä kylässä silmätikkuna liikuntavamman vuoksi, kerrankin eräs täti ihminen kysyi, että "vieläkö se elää se teidän perheen sairas lapsi" eikä meinannut uskoa millään, kun sanoin että tässähän minä olen.

Tapasin kotipihallani sen enkelin joka auttoi minua, kun sattui se kuperkeikka, hän oli hakemassa lapsenlapsiaan hoidosta meidän talosta, maailma on pieni kaikesta huolimatta.

Sain tänään Kelalta eläkkeensaajanhoitotuen jatkopäätöksen, mutta ei se mennyt taaskaan putkeen siitä olen jo oikaisupyynnön kiikukkattanut uuteen käsittelyyn. Byrokratia on sitten oikein omalajinsa siitä saisi monta hyvää jutun aihetta, mutta antaa olla tällä kertaa. Kun joskus joku jota hakee tai anoo menis kertalaakista oikein, niin se olisi jo todellinen ihme. Mullekin olisi saatu ihmeparannus aikaan jota en itse ole kyllä huomannut, että silleen.

Lähdin vielä Heppariin aurinkoon vaikka kello oli jo vaikka mitä. Tapasin yhden vanhan ystävän jota nään yleensä vain näissä Helsingin Invalidien Yhdistyksen tapahtumissa kyselin hänen kuulumiset, minua nauratti kun hän sanoi, että "mä luen sun blogia"  johon minä, että sittenhän sä tiedät mitä mulle kuuluu. Blogit olisi oiva juttu vaikeavammaisille harrastuksena saisi ystäviä netistä ja kuten minulle olen kaikista kommenteista todella iloinen. Tuntuu hyvälle, kun joku on nähnyt vaivaa ja laittaa kommentin, kiitos niistä. Taidan ruveta tätä aatetta viemään eteenpäin oikein tosissaan.

Katselin muuten joutsenen kylpemistä pitkän tovin tuli aivan minun eteeni harmistukseni oli, että aurinko paistoi vastaan enkä saanut kuvaa, mutta sitä oli kiva seurata.

Nyt on iltakahveen paikka joten, heippa.