Sain eilen iltapäivällä vieraaksi yhden ystäväni joka on joutunut tosi rankan työpaikkakiusaamisen kohteeksi. Hän on aatteellisessa yhteisössä töissä ja kiusaamista on jatkunut vuosikausia. Kysymyksessä oleva esimies joka tätä kiusaamista tekee mitätöi kaiken mitä työntekijä tekee, määrää aivan kummallisia työtehtäviä, suuttuu jos asia ei mene juuri, niin kuin hän on halunnut. Ei anna pitää lakisääteisiä taukoja, siis ei päästä jokapäivä edes syömään tai hakemaan kaupasta ruokaa. Ei anna osallistua mihinkään luottamustehtävään. On kateellinen kaikesta mitä ystäväni tekee, hänen matkoistaan yms.  Kaikki työntekijät saavat kärsiä hänestä, mutta ovat voimattomia tekemään valituksia. Työntekijät ovat vaihtuneet tiukkaan tahtiin, vain ystäväni on yrittänyt olla koska rakastaa työtään.

Puhuimme asiasta tosi syvällisesti, olen nimittäin itse kokenut vastaavaa myös silloin kun vielä olin työelämässä mukana, siis tiedän mistä puhun. Omalla kohdallani varmaan se oli suuri tekijä siihen, että aikoinaan aloin vapaaehtoiseksisovittelijaksi. Muistan miettineeni tuolloin, että jotain täytyy voida tehdä, että heidät saadaan vastuuseen tekosistaan. Onpa niitä näkynyt käräjäsaleissa myös joten ongelma näyttää olevan aika yleinen ja puuttuminen yleensä johtaa siihen, että se kiusattu eli uhri joutuu lähtemään. Kiusatun täytyy olla äärimmäisen vahva ihminen, että pystyy lähtemään ilman suurempia henkisiä vaurioita.

Kiusaajat jatkavat kiipeämistä yhteiskunnan portaita ylöspäin. Tänään jos haistan tälläista käytöstä, niin minä lähden heti pois. Olen mielestäni ansainnut paljon parempaa kohtelua ja toivon, että kaikki kiusatut saisivat mahdollisuuden lähteä tai sitten kiusaaja saataisiin pois paikaltaan.

Toivon ystävälleni jaksamista taistelussaan!