Olipa jälleen vauhdikas leikkipäivä ei ikinä tiedä mitä tapahtuu. Olin vähän myöhässä tapaamisesta "salarakkaat" ilmoitti, että meillä aloitettiin jo syömään. Ennätin mukaan sen jälkeen kun oli tutkittu mitä mulla on kassissa ja olihan siellä Nalle puh sarjakuva-lehtiä, Prinsenssa Piparminttu - kirja ja Rölli - peikon kasetti lisäksi oli keksejä ja karkkeja. Sarjakuvat kiinnosti heti syönnin jälkeen mulla oli kaksi kainalossa kuuntelemassa "hurjia" tarinoita mitä tapahtui puolenhehtaarinmetsässä. Päiväkahvi aikaan sai maistaa karkkeja ja mikä yllätys salarakas ilmoitti monesta, että "mä en tykkää tuosta, koska se maistuu kirpeälle" vanhemmalle pikkusiskolle kyllä maistui näyttää maistuvan vaikka mikä. Sain nukuttaa sen pikkusiskon muumilaivaan, koska salarakas ei kuulemma enää nuku päiväunia joten hän jäi äidin ja vauvan kanssa alakertaan, mutta me hipsittiin "muumilaivaan lukemaan prinsessa - kirjaa". Tällä kertaa nukkumatti tuli pian ja heitti unihiekkaa joten minä lähdin salarakkaan seuraksi alakertaan. Hänellä olikin suunnitelmat valmiina, että luetaan sarjakuvia ja otetaan tavaroita mukaan ja lähdetään maan alle retkelle. Me hiivittiin putkea pitkin ja hänelle oli leikki-tikkaat mukana joilla me kiivettiin sinne maan alle. Hups ja  aivan yllättäen se kuoppa sortui ja me jäätiin loukkuun. Hän sitten meitä pelastamaan alkoi rynkytyksen oveen ja apua huudoin huuteleen johon äiti tuli kurkistamaan, että mitä me oikein leikimme. Hän pyysi meitä sitten kun ollaan pelastuttu tulemaan alakertaan siellä olisi omenapiirakan leivontaa. Me lähdimme siitä sitten piirakan leivonta hommiin.

Kivien maalausta

Pikkusisko oli vetänyt jo puolentoistatunnin unet joten kävin herättelemässä hänet, että lähdetäänkö kiviä maalaamaan. Se naula veti, niin me mentiin koko porukka ulos ensin kyllä maistoimme omenapiirakkaa sekä juotiin mehua.  Nyt naurattaa jo etukäteen, että kivien maalaaminen sujui aluksi oikein mallikkaasti eikä kukaan sotkenut. Salarakas tarvitsi mustaa maalia jota minä hänelle kaadoin pullonkorkkiin josta voisi sitten pensselillä ottaa. Sepä vahinko sitten sattui minulle sormista lipesi maalipurkki ja hups se lensi pitkin nurmikkoa ja samalla roiskautti maalit "salarakkaan" poskeen ja kaulaan tietty myös omille housuilleni. Siihen sitten loppui se lysti minä riisuin housut joita yritin puhdistaa - "salarakas ja sen pikkusisko menivät ammeeseen kylpyyn" kukaan ei huutanut eikä suuttunut ainoastaan meitä nauratti, että "ei ikinä tiedä miten homma päättyy kun jotain tehdään". Sehän se tietysti onkin parasta, että yllätyksiä piisaa.

Isikin tuli kotiin me yhteen ääneen kerroimme mitä hassuja meille oli tapahtunut sovimme seuraavasta leikkipäivästä ja minulla oli kassissa eväänä omenapiirakkaa sekä maalattuja kiviä joita voi kuulemma laittaa "nukkumahuoneeseen". Ajelin kotiin ja nyt pyörii ne housut pyykkikoneessa toiveena, että tahra vaalenisi tai sitten niistä housuista tulee leikkihousut jatkossa.

Olipa päivä, heippa!