Pitkästä aikaa pääsin leikkimään. Olin jo odottanut, koska edellisestä kerrasta oli vierähtänyt parisen viikkoa. Kurvasin Yariksella pihaan - oli hiiren hiljaista eivät tainneet kuulla tuloani, mutta kun kuistin rappuja nousin ylös, niin oven raossa kaksi pientä tähtisilmää innoissaan kertoivat, että "meillä on yllätys sulle". Samaan hengenvetoon kyllä tivasivat, että onko "sulla meille". Salarakas ojensi itsetehdyn sydämen ja toivotti, että "Hyvää ystävänpäivää Leena" (että tuntui ihanalle), pikkusisko oli tehnyt myös oman kortin, mutta ei meinannut muistaa, että mitä piti sanoa joten isoveli tuli avuksi, että "sun piti sanoa Leenalle hyvää ystävänpäivää". Laitoin kortit talteen - kuvaan ne ja laitan tänne blogiin kaikkien iloksi kunhan ennätän. Tutkittiin reppu, että mitähän sieltä löytyisi no löytyihän sieltä karkkia, suklaata sekä parit kumpparit (kirppari löytö) joilla pikkusisko leikki Ihaata kaikki neljä saapasta käytössä. Salarakas keksi, että nyt lähdetään retkellä AEI-vuorelle hänellä oli kartta ja eväät otettiin reppuun mukaan sekä talviteltta sekä makuupussin kaikille siis kaksi pientä ja yksi iso mulle. Oltiin vuorella leikisti kaksi yötä joten ruoantekoon tarvittiin nuotio, jonka salarakas miehekkäästi järjesti hinkkaamalla kahta peittoa vastakkain ja katso "nuotio syttyi" siinä sitten paahdettiin vaahtokarkkeja joilla elimme. Toisen päivän aamuna alkoi kuulua suden ulvontaa jota pikkusiskon kanssa pelättiin tosi paljon. Salarakas tarttui miekkaan ja veitseen hän edellä, minä perässä ja pikkusisko minuun liimautuneena tultiin vuoren reunalle jossa taistelu susia vastaan alkoi. Onneksi sudet säikähti ja me päästiin takaisin alakertaan tosielämään sadusta.

Tapahtui kaikkea muuta kivaa myös, mutta jotain täytyy jättää salaisuudeksi.

396362.jpg

Ihanat ystävänpäiväkortit!

Kotiin tultua minä kuusikymppinen nainen menin Chattailemaan kristallipallo.com oli tosi nastaa taidan ruveta harrastamaan vähän enempikin. Huomiseen, heippa.