Tämä päivä käräjillä. Meno matkalla taksin kuljettajan kanssa keskustellessa, kuulin monta surullista tarinaa, nimittäin oli kuskilta kuollut poika, veli tehnyt itsemurhan ja vielä akkakin hakenut eron 35-vuoden jälkeen. Kun auto kurvasi käräjäoikeuden pihaan, niin hän vielä oven raosta kertoi, että nyt menee hyvin hänellä on uusi eukko Thaimaasta ja asuu puolet vuodesta siellä viljelee riisiä yms.  Tuli mieleen, että hänellähän menee tänään tosi hyvin jos ei olisi noita vastoinkäymisiä ollut, niin tuskin olisi koskaan lähtenyt maailmalle. Noilla taksimatkoilla kuulee monta tarinaa erilaisilta kuskeilta. Kerran yksi kuski oli vihainen koko matkan, kun hänellä oli ollut joku riitainen juttu oikeudessa.  Se haukkuminen alkoi heti, kun sanoin osoitteen mihin ollaan menossa. Käräjät ovat sellainen paikka, että se saa aina kielenkannat auki. Usein kuulee hirveätä haukkumista, että "ei annettu tarpeeksi kovaa tuomiota jostain jutusta" on hyvin vaikea selittää, että mitkä kaikki asiat vaikuttavat tuomioon. Aina en kerro, miksi menen käräjille.

Muutama vuosi sitten oli Helsingin lautamiesyhdistyksen järjestämä tutustuminen Sörkan vankilaan jonne menin taksilla (silloin hyvään aikaan, kun vammaiskuljetukset tehtiin tavallisella taksilla ja sai matkustaa yksin)  autoon mentyäni kerroin osoitteen, että Ristikkotie 6, kuski katteli minua päästä varpaisiin. Lopulta uteliaana kysyi, että menetkö "käymään vai jäämään?" taisi olla pettynyt, kun sanoin että "käymään".

Tänään nähtiin myös käräjäsalissa "käsimerkit", kun tuomiota luettiin. Semmosta tänään ja huomenna käräjät kutsuu ja uudet tarinat, heippa.