Tänään soitin äidille päivällä onnittelusoiton oli juuri ollut syömässä ja kinkkukiusaus ei oikein maistunut, mutta jälkiruoka kyllä. Laulaa luikautin puhelimeen onnittelulaulun meni vähän nuotin kanssa miten sattuu, mutta eihän sillä ole väliä mille kuullostaa, vaan hyvä yritys. No, vähän aikaa sitten äiti soitteli ja kysyi, että "arvoapa mitä minä söin" - en arvannut, hän jatkoi, että "perunapuuroa" ja "olen ottanut konjakkihuikatkin ja  nyt käyn hiljalleen nukkumaan" hän kertoi korvinkuultavasti tyytyväisenä. Puuron historia on mielenkiintoinen nimittäin hän on puhunut kauan, että haluaisi syödä perunapuuroa, mutta sitä ei kotiavut ole osanneet keitellä. Minun ruuanlaittotaito on tosi huono en ole edes yrittänyt. Nyt oli käynyt puuronkeittotaitoinen vieras ja hän sai mieliruokaansa oli kuulemma maistunut ihan oikealle perunapuurolle.

Jotenkin tuntuu sellaiselle, että ruokapalvelun kokit voisivat todella tehdä vanhuksille joskus niitä vanhanajan ruokia sillä ne saa hyvälle tuulelle, kun saa maistella vanhoja makuja. Tuskin meidän äiti on ainoa jolle ne maistuisi.

Kävin iltapäivällä kahvilla hyvän ystäväni luona, juotiin siellä äitienpäiväkahvit. Sain silitellä karvaisia vieraita nimittäin Tofua, Peppiä, Nekkuja ja Reaa kaksi ensimmäistä on kissoja ja jälkimmäiset koiria. Allergisena on hyvä että joskus voi rapsutella "karvaelukoita", kun tykkään niistä varsinkin kissoista.

Semmosta tänään, heippa!

Ps. Kreetan matkakuvia täällä