Tänään jo uimassa on nimittäin "issias" hieman hellittänyt. Lintsasin kyllä yhdestä iltakoulutuksesta, koska viikonloppuna lähden Tallinaan Helsingin sovittelijoiden kanssa yöreissulle ja toivon jaksavani siellä kipittää toisten perässä. Muute liikuntaesteisen painajainen matkalla, kun mennään kävellen johonkin, niin aina jään jälkeen. Porukka odottaa jossain kulmassa ja heti, kun heidät saavutan lähtevät menemään täyttä laukkaa eteenpäin. Perille päästyä meikäläinen on aivan puhki, hikinen ja väsynyt. Olen oppinut varaamaan taksirahaa mukaan sillä kävelen kuntolenkit kotona yksin enkä matkalla suuressa ryhmässä. Tästäpä tuli mieleen joskus Tallinan matkalla, kun eräs kanssamatkustaja kuvitteli, että Helsingin kaupunki maksaa minun taksit, kun lykkäsi "takapuolensa" taksiin ilmoittaen, että ei sitten maksa, koska "sinä kuitenkin saat ilmaisen kyydin"!

Brysselin matkalla eräs mies alkoi selittää, että tuossa on kivi älä mene siihen - minua nauratti, kun hän luuli sokeaksikin "kohteliaasti" kerroin, että kyllä minä näen! Olen ajatellut, että heillä taitaa olla se "asennevamma". Kyseisissä tilanteissa ajattelen tuhmia sanojasta, että "kyllä tuokin vielä oppii hiljaa kävelemään.!!!!

Ei silti, on niitä mukavia muistoja myös aivan yllättäen joku ihana ihminen osaa kävellä minun vauhdilla ja eikä tee siitä mitään numeroa. Osaan nimittäin keskustella muustakin, kuin omasta vammastani.

Laskuri pyörähti kello 21.50 lukemat  19 000  joten sen kunniaksi kollaasi mökkeröltä!