Päätin lähteä vähän ulos samalla tarkoituksena viedä laskuja sinne lammen rannalla olevaan S-markettiin viemään kuitteja kuluista joita keikaus aiheutti. Kyllä minä vähän varovasti niistä ovista menin työnsin kepin ensin ja sitten vasta itse kun pysyivät sivulla. Laskut tuli jätetyksi ja ostinpa ne "salarakkaiden rusinatkin" sieltä valmiiksi seuraavaa tapaamista varten. Taitaavat muistaa kun jatkossa käyn kaupassa siellä.

Jatkoin matkaa postiin nimittäin kirjemerkit nousevat ensikuun alussa, niin täydensin varastoja ikimerkeillä. Äitikin soitteli ja räknäilee niitä lääkenappuloitaan, kun ei luota lääkkeiden jakajaan, että ne olisi varmasti oikein. Hänen luvallaan soitin kotipalveluun ja pyysin, että kävisivät äidin kanssa niitä nappuloita ja lääkemääräystä läpi jotta asiaan tulisi varmuus ja luottamus. Vaikka niinhän sitä sanotaan, että "luottamuksen" voi menettää vain kerran. Sitä ei juuri takaisin saa tiedän sen ihan omasta kokemusesta.

Vaihdoin pari sanaa erään ystävän kanssa johon törmäsin aivan sattumalta. Hän vakuutti, että näytän ihan sille entisenhuippu-urheilijan vaimolta. Pyh! Pyh! Sanon minä, täytyy vain kestää, mutta kyllä se vähän hätkähdyttää kun katsoo peiliin, niin sieltä vastaan katsoo MÖRKÖ. Täytyy vain vetää täysi hymy päälle tuijottajille! Mulla on valmis meikki jos vaikka johonkin "hirviö" juttuun pääsis mukaan?

Heippa.