Kauppareissukin voi olla mielenkiintoinen jos katselee vähän ympärilleen. Lähdin kävellen koska on ne jenkkakahvat vyötäröllä meno matkalla en tavannut ketään tuttavaa ainoastaan keväthangenalta paljastuvia koiranpaskoja ym. eritteitä. Tulin Columbukseen jossa ensiksi kävin apteekissa ja kahdessa vaateliikkeessä katsomassa uusia vaatteita en kuitenkaan ostanut kun mikään ei kunnolla kolahtanut. Seuraavaksi S-markettiin ostamaan iltapäivän vieraille jotain tarjottavaa. Sorruin Iltalehteen + Ilonaan (uuteen naistenlehteen) nimittäin iltapäivälehtiä en juuri koskaan osta kun otsakkeet ovat isot ja jutut tosi pienet. Sitten lähdin täyspakkausselässä kävelemään kohti kotia. Pääsin vähän matkaa kun samantalon asukas muutti kulkusuuntaansa kun näki minun varovaisesti tulevan mäkeä alas. Hän oli satuttanut kätensä viime sunnuntaina oli nimittäin ollut luistelemassa kertoi, että nyt käsipuolena osaa paremmin samaistua "vaivasten" asemaan. Hän on pitkäpuheinen joten minun täytyi huomauttaa, että tulee vähän kylmä joten pääsin jatkamaan matkaa. No, en päässyt pitkällekään kun takaani kuului taas iloinen hei, yläkerrasta oleva pariskunta ihmetteli, että ei olla pitkään aikaan nähty varsinkin rouvaa, koska hän ei ole käynyt uimassa. Pariskunnalla oli kova vauhti joten ei tarvinnut kauaa jutella koska minä olin jäänyt jo monta metriä he eivät sitten osanneet asettua "vaivasen" asemaan. Vielä kotipihalla vastaan tuli seuraavasta kerroksesta nuori nainen hänellä on itsellään vakava sairaus ja hänen kanssa me sitten puhuimme samaa kieltä. Vitsailimme, että minä kaipaisin auringonpaistetta - hänelle taas tälläinen pilvinen on sopivaa.

Että semmosta, heippa.