Heräsin hyvin nukutun yön jälkeen varhain, venytellen ja nautiskellen kun ei ollut mitään aikaisemmin sovittua juttua. Päätin lähteä Puotinharjun kattokirpparille josta löytyikin kaikenlaista tarpeellista. Tapasin tuttujakin ja kävelyä tuli kohtuullisesti, siis lenkille ei tarvii erikseen mennä. Matkaa jatkoin Heppariin aurinkoon ja uimaan surukseni siellä oli tämä kiusankappale vielä paikoillaan.

Kotiuduin äskettäin ja soittelin äidille hän kertoi, että oli hiljainen päivä. Puhelin ei ollut soinut eikä ketään käynyt. Hän oli yksinään käynyt pienellä lenkillä ulkona joka on hyvä juttu. Pohdiskeltiin, että nyt ei ole rintakipuja vähään aikaan ollut joka sekin on vallan mahtava juttu. Hän lueskeli vanhoja päiväkirjojaan menossa oli vuodelta 2000 äidin mielestä oli samanlaista melkein joka päivä, "kävin Saimilla kylässä" tai "kävin Hilkalla kylässä" nyt kaikki on muuttunut Saimi on jossain hoitokodissa Keuruulla ja Äiti ei jaksa käydä Hilkalla - eikä hänkään jaksa tulla äidin luokse. Puhelin alkoi vinkumaan (koska soitin Skypellä), niin lopetettiin puhuminen ettei korviin satu, mutta äiti oli hyvällä mielellä.

Tässä tämänpäiväiset, mutta huomenna on sitten ne Leenan päivä kahveet ja vieraaksi tulee "salarakkaat". Heippa.