Eilinen Helsingin lautamiesyhdistyksen järjestämä retki Isosaareen matkalla mukana reilut parikymmentä lautamiestä. Yläkuvassa oleva merivoimien kuljetusveneet menomatka taittui kahdessakymmenessä minuutissa etualalla olevalla umpiveneellä. Palattiin hitaalla taustalla olevalla. Veneisiin pääsy oli sitten luku sinänsä tarvittiin vetäjää ja työntäjää ovat kaikki tehty pitkä- ja tervekoipisia ihmisiä varten. Kiitos vain ystävällisille avustajille reissun aikana.

Retki oli antoisa, tosin itselleni vähän rankanpuoleinen sillä perillä oli kävelyä enempi kuin lääkäri määrää joten jäin "turkoosikyynärsauvan" kanssa kuin leppäkeihäs muusta porukasta. Aluksi suunnistimme kerhohuoneelle jossa oli tarkoitus nähdä esitys tietokoneelta, mutta vehkeet oli epäkunnossa emmekä nähneet mitään. Jatkoimme matkaa tietä ja kinttupolkua pitkin varusmiesten ruokalaan jossa söimme lihakastiketta, riisiä, näkkileipää, salaattia ja jälkiruuaksi oli hedelmä. Söimme hyvällä ruokahalulla.

Tässä vaiheessa minä jäin suosiolla pitemmästä kävelystä - menivät niin kovaa, että vaikka mulla oli satalasissa, niin en pysynyt perässä. Opas näytti olevan tottumaton vammaisiin matkalaisiin, koska hän aloitti selostukset eikä odottanut että olisin ehtinyt mukaan joten kuulin vain lopun mitä hän kertoi. En jaksanut huomauttaa asiasta koska se on hyvin yleistä varsinkin, kun reissun järjestää "tervekoipiset" amatöörit, niin ei vaan tule mieleen. Sain tietysti osakseni kaikenlaisia kommentteja siitä, että "jaksanko"?

Lähdin omalla vauhdilla käveleen saareen merenrantaa kohti, siis se puoli mistä näkyy koko Helsinki mereltä päin. Sain harjoiteltua kuvan ottoa uudella kameralla aivan rauhassa ja vaikka itse sanonkin, niin kaikki oli onnistunut yli odotusten.

Kuva Isonsaaren rannasta kohti Helsinkiä.

Kävin porukan mukana "sotkussa" munkkikahveilla jotka maistuivat oikein hyvälle. Vettäkin oli alkanut sadella - siitä siirryimme sitten kohti "Upseerikerhoa" janoiset juomaan minä kävin helpotushuoneessa.

Lähdin yksikseni kohti satamaa, koska olin huomannut, että taivaalla näkyy sateenkaari. Joka häämöttää seuraavassa kuvassa, taivaskin oli mielenkiintoisen näköinen.

Takaisin Katajanokan Kasinon laiturissa oltiin siinä vähän yli yhdeksän illalla ja tällä kertaa kuljetuspalvelu toimi erinomaisesti joten kotona hyvissä ajoin.