Heräsin makeasta unesta aamulla kännykänsoittoon. Vähän aikaa ihmettelin, että mikä soittelee. Soittaja kertoi ensimmäisestä peruutuksesta liittyen sovitteluhommiin. Toinen tämänpäivän meno oli peruuntunut jo eilen joten tulikin ihana vapaapäivä.

Vapaapäivän rakkaimmat puuhat ovat uiminen ja tänään toisena shoppailu jota tosin harrastan yleensä vain pakosta. Tänää se kannatti, kun olen pitempään etsinyt itselleni sellaista käsilaukunkorvike nahkareppua. Laukkukaupoissa huomasi, että nyt pitäisi kaikilla olla sellaisia ryppyisiä laukkukasoja jotkut aika suuriakin. Minulla ei niille ole käyttöä, koska selässä oleva reppu on oikeastaan ainoa käsilaukku jota mielelläni kanniskelen. Tarkoittaa sitä, että kun toisessa kädessä kyynärsauva, niin toisella saa ovia auki jos siinä vielä roikuttaisi jonkinsortin laukkua, niin hankalaa olisi. Oikeastaan tarttisin käyttää kahta sauvaa, mutta mutta ...? En vielä ole uskonut, että auttaisi selän ongelmiin? Jokatapauksessa shoppailureissulla aivan kuin etsimiseen olisi vastattu löysin edullisen, mustan, kauniin ja kätevän repun.

Pitkästä aikaa tein itse ruokaa - ostin lohimedaljongin jonka paistoin sekä salaattia lautaselle niin paljon kuin mahtui. Vapaapäivä vierähti nopeasti. Illalla tuli viesti, että sydänystävä on eilen illalla päässyt perille ajomatkaa riitti tuhansia kilometreja.

Äsken katselin TV2 Silminnäkijä sarjan ÄLÄ LYÖ joka käsitteli lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa. Sitä tekee yleensä äiti ja isä joiden pitäisi olla pienen vauvan turva. Ohjelmasta jäi surullinen olo pienten puolesta.