Ompa ollut kiireitä, että ei ole juuri tänne ehtinyt kirjoitella. Pari päivää mennyt käräjillä ja "sydänystävän" vierailuun. Käräjät tällä erää ohi ja vieras on jatkanut matkaa. Joten ennätän lempiharrastukseni, siis tämän päiväkirjan pariin.

Eilen illalla äitini soitteli ja kertoi, että "taidan mennä perjantaina sinne Poukamaan kun siellä on eri johtaja". Asia on vielä harkinnassa, hän oli luvannut kotiavustajille että lähtee. Olisi se mukavaa, kun siellä voi tavata toisia ja saada virikkeitä ja virkistystä sanoin hänelle, että "sinä teet juuri niin kuin tuntuu hyvälle".  Olisin todella tyytyväinen, että "päiväkeskus" episodi saisi näin onnellisen lopun. Se jää nähtäväksi..... Äidin vointi on ollut vaihteleva välillä ottaa sydämmestä, mutta nitrosuihke tai konjakkiryyppy on auttanut tällä kertaa.

Meinasin unohtaa, kun tässä yhtenä iltana "salarakas" oli soitellut vastaajassa oli viesti, että "minulle ei kukaan puhu mitään" joten kiireesti soittamaan takaisin, että mitä on hänellä sydämmellä. No, kun soitin niin puhuttavaa oli paljon ja kova huoli vauvanukesta kun se nukketeattrireissulla unohtui tänne minun luokse, että "hoidatko sinä sitä varmasti?" johon tietenkin lupasin. Helpottunut hän oli, kun se oli täällä eikä pudonnut jonnekin parkkipaikalle. Pippi-nukkevauva saa hyvää hoitoa siihen asti, kun se matkustaa minun kanssa Korsoon leikkimään joku päivä. Tulisi nyt kuivia päiviä, että leikkimökki saisi maalia ja minä pääsisin leikkimään.

Olen odottavalla kannalla ja jatkan päiväkirjaa taas huomenna, heippa.