Ompas ollut päivä aluksi nukuin melkein kymmeneen. Huoli äidistä askarrutti joten soittelin kysyäkseni miten on yö mennyt, hän kertoi, että "nukuin hyvin" mikä oli kiva kuulla, vaikka "kitusiin" sattuukin. Minulla on kyllä oikein pitkäperjantaifiilis - on itkettänyt koko päivän - kävelin Vuosaaren rantoja ja vollotin. Olen tottunut saamaan jos jonkinlaista palautetta sovitteluharrastukseni kautta, mutta kun joku oikein tärkeä ihminen ryöppyttää, niin se sattuu. Juhlapyhät ovat muutenkin sellaista herkistely aikaa. Yleensä ihmiset ovat perheidensä parissa, mutta meikäläisen perheenjäsenet ovat ympäri suomea matkojen päässä ja olen lopettanut sen ainaisen reissaamisen sukulaisiin huonoilla keleillä tietysti matka on yhtä pitkä toisinkin päin.

Ps. Äiti soitteli vielä äsken (kello 21.10) oli jaksanut katsella "Joensuun Elliä" telkkarista, kertoi, että muuten on ollut kipujen suhteen vähän huono päivä. Helpottunut kuitenkin kun ei tarvii mennä enää "päivähoitoon".

No, elämä on ....... oppimista koko elämä! Heippa.