Aamupäivällä lähdin kohti Vantaalle Korsoon Metsolaan. Leikki alkoi heti ensin legoilla sitten syötiin ja "salarakkaan" kanssa muisteltiin isomummun juhlia missä salarakas laulaa lurautti mikrofoniin "Jänis istui maassa torkkuen, ...... " sain sen kuulla myös tänään tietysti taputin kovasti, koska hänen mielestään parasta oli kun ihmiset taputtivat. Hän oli myös vallan ihastunut pikkusiskoni Sirkan mukana olleeseen Merviin. Salarakkaan äiti oli laittanut herkullista ruokaa söimme, mutta pikkusisko on siinä iässä että ruoka lentää ja sormet sotkeentuu kun haluaa itse syödä. Selvisimme siitä, minä vain ihmettelen milloin äiti ehtii syömään oman lautasensa kun koko ajan täytyy olla varuillaan pienten touhuja.

Joimme vielä kahvit ennen päiväunia minä lähdin nukuttamaan "salarakasta" meillä oli se kuuluisa autokirja jaksettiin lukea puoleenväliin kun jo nukkumatti kurkkas ikkunan takaa (salarakas väitti nähneensä sen) ja niin pikkumies nukahti. Pikkusisko oli nukahtanut hetkessä äidin syliin. Hetken oli hiljaista, lasten äiti sai tehtyä vähän ompeluhommia. Alkoi kuulua pieniä askelia salarakas heräsi tuli alakertaan ja jatkettiin lukemista tällä kertaa opeteltiin liikennemerkkejä, että "vihreällä saa mennä" ja "punaisella ei saa mennä" tuntui, että oppi oli mennyt perille.

Oltiin omalla pihalla hiekkalaatikolla leikkimässä koko sakki. Hiekka lensi ja syntyi kakkuja. Lopuksi "salarakkaan" kanssa käytiin katsomassa näkyisikö niitä oravia missään, mutta ei näkynyt vaikka oltiin ihan hiljaa. Salarakas kertoi sitten äidilleen, että "oravat olivat piilossa syömässä sieniä". Isikin tuli kotiin ja "pojat" lähtivät yhdessä jumppaan minä pikkuhiljaa lähdin kohti Vuosaarta takana täydellinen toiminnanpäivä.

Äitini soitteli jälleen kun Salatut Elämät loppuivat kyseli miten olin pienten kanssa pärjäillyt? Kerroin päivän jutut ja toivottelin hänelle hyvää yötä koska hän oli käymässä nukkumaan.

Käräjät huomenna - aivan toisenlainen päivä. Elämä on . . .huomiseen.