Vieläkin kuulen korvissani mieskuoron sekä solistin Jaakko Ryhäsen laulut. Ryhäsen laulu oli jotain aivan ainutlaatuista. Kylmät väreet kulki pitkin selkää. Mikael Agricolan kirkko oli myös ensikertalaiselle aivan hieno kokemus, kaunis vaaleanpunainen alttaritaulu tai oikeasti sellainen syvennys. En törmännyt muihin sovittelijoihin sillä kirkko oli aivan täysi ja minä istuin melkein etupenkissä. Vammaisten kulkeminen oli järjestetty, niin siitä pääsi suoraan kirkkosaliin. Menomatkan taksi oli niin ajoissa, että pääsin istumaan ihan mihin olisin halunnut. Tieteskin etupenkkiin, kun kerrankin oli tilaisuus. Kotimatkalla taksikuskina oli nainen jolla näytti hermot olevan pinnassa. Puhutin vähän aikaa lopulta leppyi lopuksi juteltiin kaikenlaisista asioita ja hän unohti kiukkunsa. Kotiportilla hän oli suorastaan ystävällinen olisi siirtänyt auton, kun oli ajanut sen suoraan vesilätäkköön. Pyysin auttamaan repun selkään eikä kengät kastuneet kuin vähän.

Mikael Agricolan kirkon alttari.

Sydänystävältä tuli tekstari, että Espanjassa on lämmintä....

Muuten tuo laskuri lähestyy 105000 ja kun se täyttyy, niin se tarkoittaa, että yhteensä 150000 on kurkkinut tänne!!!!